Viimeksi kirjoittelin pari viikkoa sitten, mutta koska taas on ollut tapahtumantäyteiset viikot niin tuntuu kuin siitä olisi pidempikin aika. Toisen kuukauden rajapyykki tuli ja meni toissapäivänä, ihan hullua! Tuntuu että vasta viime viikolla tuli eka kuukausi täyteen mutta nyt onkin mennyt jo kaksi kokonaista kuukautta täällä... Ajankulku ei siis ainakaan toistaiseksi ole hidastunut eikä tylsää ole kerennyt tulla; jokaiselle viikonlopulle on jotain suunnitelmia eikä loppua näy, joten aika vaan jatkaa harppomista tapahtumasta toiseen.
Vaikka tekemistä riittää ja suunnitelmia on paljon, kyllä se uutuudenviehätys on alkanut jo hiipua ja elämä tuntuu huomattavasti arkisemmalta nyt kuin ekan kuukauden aikana. Ihan samalla tavalla täälläkin täytyy käydä koulua, hoitaa läksyt ja kotityöt, eikä joka päivä todellakaan ole mitenkään jännittävä tai erikoinen. Siitä huolimatta joka päivä tunnen oloni kiitolliseks että saan olla ja elää täällä. Helposti saattaa yhen päivän aikana olla kans yks kirjo tunteita ja mielialoja ja tosi pienetkin asiat saattaa muuttaa fiilistä mihin suuntaan tahansa. Täällä pienetkin asiat joihin en välttämättä edes tajuais kiinnittää huomiota Suomessa saa mut hymyilemään ja toisaalta sit ei tarvii paljookaan että tulee vähän vaisumpi olo syystä tai toisesta. Varsinaisesti koti-ikävää (ainakaan sellasta ikävää mitä pelkäsin ennen kun lähin) ei kuitenkaan oo ollu mikä on yllättäny mut ihan täysin, koska olin täysin varma siitä että koti-ikävä tulee olemaan mun isoin vastoinkäyminen.
Kuitenkin Suomi on päivittäin mielessä ja jatkuvasti tulee hetkiä jolloin kaipaan jotain pieniä juttuja tai pohdin että näin tää tilanne menis Suomessa tms. Eniten kaipaan mun kavereita ja meidän ihania ja pöljiä hetkiä yhessä ja noh, ystävyyssuhteita ja niiden syvyyttä. Luonnollisesti en oo mitenkään voinu parissa kuukaudessa luoda kovin syviä ihmissuhteita ja vaikka oonkin saanu paljon mahtavia kavereita niin ei sitä mitenkään voi verrata siihen millanen suhde mulla on parhaisiin kavereihin Suomessa joiden kanssa ollaan tunnettu monta vuotta ja koettu niin paljon yhessä. Muutenkin musta tuntuu että ihmissuhteet on täällä paljon pinnallisempia verrattuna Suomeen; suomalaisilla ehkä kestää vähän aikaa lämmetä uusille ihmisille mutta kun tosiystävyys syntyy se on on vahva ja säilyy pitkään. Vaikka voin olla oma itteni täällä ja oon pyrkiny siihen alusta asti kun oon tutustunu uusiin ihmisiin, on se aina kuitenkin vähän erilaista kommunikoida ja elää eri kielellä. Vaikka englanti on aina ollu mulla vahva, joudun silti miettimään vähän mun sanomisia jotta ihmiset ymmärtäis ne varmasti sillä tavalla kun mä niitä tarkotan. Oon kuitenkin päässyt hyvin mukaan tähän näiden paikallisten kieleen ja aksenttiin, joka on tosi erilaista englantia mitä Suomen kouluissa opetetaan. Mun toiveena ja tavoitteena onkin saada edes jonkinmoinen kiwi-aksentti tän vuoden aikana, ja oon jo nyt huomannu että kyllä nää paikalliset ilmaisut alkaa vähitellen tarttua ja tulla luonnollisesti munkin suusta!
Suurin osa on puhelimen kuvia joten laatu vähän heikompi, mut klikkaamalla saa isommaksi!
Draamahörhöt Brooke, Mikayla & Eamon
Treeeeeeent !
Blondikamu Britney
 |
| Julia & Justyna |
 |
| Jess!! |
17. maaliskuuta täällä juhlittiin St. Patrick's Daytä, taas hyvä esimerkki siitä miten nää paikalliset ottaa ilon irti kaikista mahdollisista isoista ja pienistä juhlapyhistä. Year 13 oppilaat sai pukeutua vihreisiin vaatteisiin uniformun sijasta ja pitkin päivää oli kaikenlaista erikoisohjelmaa kuten aarrejahtia ja hyytelönsyöntikisa.
Postia Suomesta! <3 Aliarvioin täysin mun tarpeen ksylitolipurkalle ja toin mukanani vain 2 pussia jotka tyhjenty muutamassa viikossa, joten onneksi sain täydentävän postipaketin! Täällä ei tunneta sellaista tuotetta kuin ksylitolipurkka ja muutenkin purkat luokitellaan samaan kategoriaan kuin karkit... Mutta nyt olen onneksi päässyt sivistämään mun hostperhettä ja kavereita suomalaisen purkan hyödyistä!
Aamupalaa! Oon tosiaan toistaseks juonu aamukahvia pelkästään muumimukeista, ja lasit on myös Iittalan käsialaa...
Oon koittanu kunnostautua kokkaamisessa ja oonkin tehny melkeimpä joka viikko illallista kotona. Viimeks leivoin porkkanasämpylöitä, hostit oli niin ihmeissään ja vaikuttuneita kun muuten syödään poikkeuksetta aina vaan paahtoleipää! :D
Mitä opin vaihtovuotenani Uudessa-Seelannissa? Pitämään SUSHISTA! Maistoin ekaa kertaa elämässäni sushia Tokion lentokentällä kun oltiin tulossa tänne ja ei se tehnyt kovinkaan suurta vaikutusta mut sit mun hostiskä vei mut uudelleen syömään sushia täällä ja tutustutti mut kanasusheihin ja kerta kerralta tykkään siitä enemmän ja enemmän ja nyt se lukeutuu jo niihin ruokiin joista haaveilen :D tää kuva on viime viikolta kun hostiskä tuli nappaamaan mut lounastauolla koulusta ja käytiin yhessä syömässä sushia lounaaks! Ylipäätään sushi on täällä paljon suositumpi ja arkisempi juttu kun Suomessa; joka kadunkulmassa muiden take away -paikkojen joukossa on yleensä sushipaikka ja se on halpaa, helppoa ja nopeeta ruokaa kun taas Suomessa se on vielä enemmänkin semmonen hifistelyjuttu eikä tosiaankaan oo kaikkialla saatavilla.
Ruotsalainen Saga oli viettämässä päivää Hamiltonissa ja hengailtiin skandinaaviporukalla kaupungissa ja päätettiin sitten extempore mennä ottamaan lävistykset! Päädyttiin ottamaan ihan vaan toiset korvareiät, mutta kuka tietää mihin mä vielä innostun täällä ollessani... ;)
Samana viikonloppuna Hamiltonissa oli vuoden isoin tapahtuma meneillään, nimittäin Balloons over Waikato -niminen kuumailmapallofestivaali. Pitkin viikkoa palloja näkyi leijailemassa taivaalla ja koko tapahtuma huipentui lauantai-iltana Night Glow'hun ja ilotulituksiin, joita oli kattomassa lähes 100 000 ihmistä.
Ei voi muuta kuin rakastaa näitä auringonlaskuja <3
Tosiaankin täällähän on nyt syksy ja lehdet alkaa vaihtaa väriä ja putoilla puista. Sateisena päivänä jopa tuntuu aavistuksen syksyiseltä, mutta siihen se sitten jääkin kun lämpötilat nousee kuitenkin yhä 20 asteen paremmalle puolelle joka päivä ja ihan samaan tapaan oon aurinkoisina päivinä menny takapihalle ottamaan aurinkoa kuin ekoina viikkoinakin. Täällä on siis edelleenkin huomattavasti parempi sää kuin Suomen kesänä :D Kai se tässä lähikuukausina muuttuu kun sää kylmenee ja alkaa sataa enemmän ja enemmän, mutta toistaiseksi en voi valittaa!
Eilen pääsin taas näkemään jotain ihan uutta, kun vietin päivän Aucklandissa! Oli ihan mahtava pikkureissu ja täysin erilainen maisema ja meninki kuin Hamiltonissa. Kyllä suurkaupungeissa on aina sitä jotain... Tai noh, suurkaupunki ja suurkaupunki - vaikka Auckland on tän maan suurin kaupunki, ei siellä oo asukkaita kuin vajaa 2 miljoonaa, pienempi paikka kuin Helsinki. Keskusta oli täynnä korkeita rakennuksia, jotka osaltaan loi illuusiota isosta kaupungista. Ja onhan se iso tän maan mittakaavassa! Joka tapauksessa oli ihana päivä ja varmasti tuun palaamaan tonne uudestaan tän vuoden aikana! Jälleen kerran Hamiltonin hyviä puolia, että on siedettävät välimatkat niin moniin kiinnostaviin paikkoihin.
Noniin, tässä siis aika kattavasti kuluneiden viikkojen tapahtumat :D Huhtikuu on oikeestaan täyteen buukattu tapahtumia: tulevana viikonloppuna on Gateway Camp ja kaikki Uuden-Seelannin AFS vaihtarit tulee yhteen ekaa kertaa, seuraavana viikonloppuna (pääsiäinen!) mennään hostien kanssa Taupoon viikonloppulomalle ja seuraavana päivänä kun sieltä kotiudutaan onkin jo aika lähteä 10 päivän Eteläsaaren reissulle ja siinäpä se huhtikuu melkeimpä menikin jo! Ens kuun lopussa koittaa taas mullistusten aika kun hostit matkustaa sinne Suomeen kuukauden lomalle ja mä muutan kaupungin toiselle puolelle siks aikaa. Ja ens viikolla päättyy jo eka jakso koulussa... Kääk. Täytyy vaan yrittää nauttia jokaisesta päivästä täysillä, nää päivät ja viikot kun tuntuu menevän niin käsittämättömän nopeesti. Ja kyllä oonkin nauttinut! <3
Paljonpaljon haleja ja rakkaita terveisiä sinne Suomeen, ootte ajatuksissa!
- Eve
Moi Eve! Onpa sulla siellä mukavaa. Äidillesi kehuinkin, että sulla on niin raikas ja reipas ote kirjoittamisessasi, että tarinointiasi jää lukemaan ihan vahingossakin. Pidä kivaa!
VastaaPoista