maanantai 20. maaliskuuta 2017

Tongariro Alpine Crossing Trip

Moi!

Huhhuh, mikä viikonloppu takana - super intensiivinen, mutta ihan mahtava! Tänä viikonloppuna oli siis luvassa kauan odotettu Tongariro Alpine Crossing Trip, joka peruuntu viime viikonlopulta sääolosuhteiden vuoksi. Ja ihan hyvä niin, sillä nyt saatiin nauttia ihanasta aurinkoisesta ja lämpimästä säästä koko viikonlopun ajan!

Reissattiin siis perjantaina koulun jälkeen Hamiltonista etelään Taupoon ja sieltä edelleen Turangiin (hehheh, paikallinen Turenki) jossa majoituttiin viikonlopun ajan. Lauantaina vaellettiin yks Uuden-Seelannin kuuluisimmista vaellusreiteistä, Tongariro Crossing, joka sijaitsee Tongariron kansallispuistossa joka sattuu myös olemaan tän maan vanhin kansallispuisto ja yks UNESCOn maailmanperintökohteista. Vaellusreitti itsessään oli siis 19,4 kilometriä pitkä ja taukoineen kaikkineen meillä meni noin 9 tuntia päästä päähän. Eihän siinä mitään jos oltais kävelty toi parisenkymmentä kilometriä tasaisella maalla, mutta kun reitti kiemurteli tulivuorenrinteitä pitkin ja jatkuvasti mentiin joko jyrkästi ylämäkeen tai alamäkeen. :D Mutta empä oo ikinä elämässäni nähny niin upeita maisemia kun tuolla näin!

Tongariron kansallispuisto toimi myös kuvauspaikkana Taru Sormusten Herrasta -leffojen Mordorille ja päästiin näkemään itsessään Mount Doom hyvinkin läheltä! Tongariron kansallispuiston alueella on siis kolme toimivaa tulivuorta; Ruapehu, Ngauruhoe ja Tongariro joista toi Mount Ngauruhoe toimi Mount Doomina. Vaellusreitti kulki Ngauruhoen ja Tongariron välistä ja päästiin näkemään paitsi noi tulivuoret itsessään myös upeita kraatereita, puroja ja pieniä vesiputouksia sekä rikkipitoisia järviä. Ja ylipäätään näkymät horisonttiin melkein kahden kilometrin korkeudella oli lievästi sanoen hulppeat! Kaikki on tietenkin miljoona kertaa vaikuttavampaa kun sen kokee itse paikan päällä eikä kuvista, mutta jospa noista edes jonkinlaisen käsityksen saa. Ja klikkaamalla saa tarkemmaksi!


Tässä hahmottamisen helpottamiseksi karttakuvaa niistä paikoista joissa liikuttiin: kotikaupunki Hamilton, Taupo, yöpymispaikka Turangi ja Tongariro National Park!

Herättiin viideltä lauantai-aamuna, tankattiin aamupalaa ja suunnattiin kohti vaellusreitin alkua. Matkalla sinne pysähdyttiin tällasella näköalapaikalla nappaamassa kuvia aamunkoitosta Taupo-järven yllä!

 Ensisilmäys Mount Doomista

 Mount Ruapehu

Valmiina vaeltamaan!

Tässä korkeuskäyrä reitistä joka käveltiin, lähettiin oikeelta vasemmalle ja eka puolisko oli melkein kokonaan ylämäkeä ja loppupuoli sit taas laskeutumista. Kuulostaa ehkä huojentavalta mutta voin kyllä vakuuttaa että 3 tuntia jatkuvaa alamäkeä tuntuu ihan yhtä kivuliaalta jaloissa kuin ylämäkeen kapuaminen :D


"Pahoilaisen portaat" = eka kunnon kipuaminen, ylemmässä kuvassa tää asettuu just noiden Soda Springsien jälkeen. Ja kuten kuvasta voi havaita, ei oltu yksin! Kaiken kaikkiaan tuolla oli tuhansia ihmisiä vaeltamassa, niin paikallisia kuin turistejakin.

 Paholaisen portaista selvitty! Eteläisen kraaterin reunalla tuntui melkein kuin olis ollu koko maailman reunalla.


Paikoittain nousut oli tosiaan niin jyrkkiä että oli tommosia ketjuja auttamassa kapuamista...


 Ihan pilvessä

"Far over the misty mountain..."
Selvittiin Punaiselle kraaterille ja samalla reitin korkeimmalle kohdalle! Ja huh että tuolla oli kylmä. Saksalaisen Julian kanssa <3




Suomitytöt maailman toisella puolen, Vaula <3

Emerald Lakes - mahtavat näkymät mutta tuoksu muistutti lähinnä mädäntyneitä kananmunia! :D


Yli puolivälin! Tässä kohtaa kyllä kävi mielessä että mitä mä oon oikeen menny tekemään ja miten ihmeessä mun pitäis jaksaa vielä saman verran että pääsen täältä pois :D

Mutta nää näkymät teki kyllä kaikesta kivusta ja kärsimisestä sen arvosta!



Välillä piti vähän levätä... ja aina on hyvä aika ottaa aurinkoa!

Uskomatonta kyllä, mutta tuolla päällä me hoiputtiin!

Alotettiin vaeltamaan kahdeksan aikaan aamulla ja viideltä illalla saavuttiin reitin loppuun. Mahtavat tukijoukot oli meitä vastassa kylmien vesipullojen, hedelmien ja suklaan kera. Illalla mentiin vielä paikalliseen mineraalialtaaseen lillumaan pahimmat pölyt ja kivut pois 37-asteisessa vedessä... Uuvuttava mutta upea päivä!

Sunnuntaina oli vähän löysempi aamu ja kymmenen aikoihin lähdettiin ajelemaan Turangista takaisin kotiin päin lukuisten pysähdysten kautta. Ja koska kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:


Kirkas ja kylmä Taupo-järvi


Näin Tauposta vain pikku palasen tänä viikonloppuna mutta jo alle kuukauden päästä pääsen tonne uudestaan kun mennään pääsiäisenä minilomalle hostperheen kanssa!


Ei ihan vielä uskois että syksy on tulossa... Vielä saadaan nauttia kuumista kesäpäivistä!


Tuolla horisontissa näkyvillä vuorilla me vaellettiin :D HUH!




Mainio reissuporukka <3 Suomi, Uusi-Seelanti, Amerikka, Argentiina, Ruotsi, Islanti, Norja, Itävalta, Saksa, Ranska ja Brasilia edustettuna!


Huka Falls -vesiputoukset Taupossa - täältä alkaa Hamiltoninkin läpi virtaava Waikato-joki!



Ja reissulounasta tien päällä, ei muuta kuin grilli pystyyn ja makkarat tulille!

Kyllä maistui suihku ja oma sänky sunnuntaina... Reissuelämä on hauskaa mutta kyllä tuntui hyvältä tulla kotiin. Niin, kylläpä tämä tosiaan alkaa kodilta tuntua, niin hassua kuin se onkin. Ja ensi viikolla tulee täyteen kaks kokonaista kuukautta täällä?! Huh. Tulevat viikot on suunnitelmia täynnä ja jo kolmen viikon päästä nähään taas kaikkien vaihtareiden kanssa kun koko maan AFS-vaihtarit matkustaa tänne Hamiltoniin viikonloppuleirille.

Mahtava reissu takana ja upeita kokemuksia taskussa - oon ihan varma että tää jää muistoihin yhtenä elävimmistä muistoista tän vuoden ajalta! Ja kyllä muuten kehokin tietää tehneensä jotain, nimimerkillä ihan vain seisomaan nouseminenkin sattuu :D

- Eve


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Synttäriviikonloppu

Moikka!

Taas on yksi viikko hujahtanu niin että huhhuh. Mutta ei mikä tahansa viikko, vaan oikeestaan täällä on ollut vähän juhlahumua koska mulla oli perjantaina synttärit, 17-vee, jee! En tosiaankaan odottanu mitään erikoista, mutta oli ihanaa huomata miten hostperhe ja kaverit siltikin muisti mua. Oikeestaan musta tuntuu että synttärit ja kaikki muutkin vähänkään erikoiset päivät ja juhlapyhät otetaan täällä paljon vakavemmin kuin Suomessa ja ilo otetaan irti kaikesta arjesta poikkeavasta :D

Alunperinhän mun piti lähteä muiden vaihtareiden kanssa sinne Tongariro Crossing Tripille viikonloppuna, mutta huonojen sääolosuhteiden takia reissu siirtyi seuraavalle viikonlopulle. Ihan hyvä näin - olis ollut kamalaa matkustaa koko porukan kanssa Taupoon vain todetaksemme että sää on liian huono tai vaarallinen ja koko homma olis menny enemmän tai vähemmän läskiksi. Tosiaankin melkein koko loppuviikon oli tosi huono sää ja vettä satoi kaatamalla, ilmeisesti ensimmäinen syysmyrsky... Tongariro Crossing Trip on siis luvassa tällä viikolla mutta synttärisuunnitelmat meni tällä kertaa uusiksi!

(kuvien laatu on aika huono tällä kertaa koska suurin osa otettu puhelimella, mutta klikkaamalla saa ainakin isommaksi jos ei tarkemmaksi!)
 Jessican taideteos, ai että oli namia!
 Synttärikolmikko - Trent ja Aiden
Kyllähän se ruoka maistuu vaihtareille... Kiloista viis! t. minä ja saksalainen Julia

Vaikka mun synttärit oli siis virallisesti perjantaina, alkoi juhlinta jo viikon puolestavälistä. Yhteensä kolmella mun kaveriporukasta sattui olemaan synttärit samalla viikolla, joten Jessica leipoi meille kakun joka jaettiin kristillisesti keskiviikkona! Vähän parempi koululounas :D

Sain mun hosteilta tommosen ihanan pörröisen aamutakin! Voisin elää loppuelämäni toi päällä <3

Kun sitten heräsin perjantai-aamuna ja lähdin puoliunessa tallustamaan huoneestani etsimään vettä, olin pissata housuun pelästyksestä kun kävelin mun huoneen ovesta ulos ja napsautin tommosen "Happy Birthday" -nauhan poikki :D Mun hostit oli teipannu noita ympäri taloa! En tosiaankaan odottanu mitään ihmeellisyyksiä mun synttäreiltä, mutta toisin kävi, sekä hostit että koulukaverit hemmotteli mua kyllä niin että huhhuh :D

Nämä tyypit <3 Vasemmalta: Gina (jota vieläkin luullaan joko mun siskoksi tai ainakin vähintään toiseksi vaihtariksi!!), Savannah, Jessica - kakkutyttö!! - Trent ja Julia.

 Blonde power!!

Outdoor Education kamut Britney ja Ighsaan

No sitten. Yks tyttö mun draamatunnilta sattui pitämään juhlia just perjantaina ja oli kutsunu mut sinne aiemmin, mutta tietenkin kieltäydyin koska luulin etten oo kotona. Kun reissu peruuntui, pääsin sittenkin ekoihin paikallisiin pirskeisiin! Oli superhauska ilta, aika samanlaista menoa kuin Suomessakin - musiikkia, tanssia ja sosialisointia siis!



Kakku numero kaksi

Lauantai-iltana mentiin sit hostien ja mun hostäidin ja sen miehen kanssa varsinaiselle synttäri-illalliselle Bingy's -nimiseen ravintolaan kaupunkiin. En oo ikinä nähny mitään vastaavaa, siellä nimittäin kerättiin RAAKAA ruokaa kulhoihin ja sit vietiin se kokille joka paisto sen kypsäks sun silmien edessä! Ja uuden annoksen sai hakea niin monta kertaa kuin napa veti :D Jälkkäriksi tarjolla oli vielä pannareita ja jätskiä... Nam! Ja kun tultiin kotiin nautittiin vielä vähän lisää ruokaa, nimittäin synttärikakku numero kakkosta. Ainakaan herkuista ei ole siis ollut puute kuluneina päivinä!

Mahtava viikko taas takanapäin, mutta kyllä alkaa väsymys myös vähän saada otetta - en oo paljoa saapumiseni jälkeen täällä lepäilly vaan ollu käytännössä joka päivä menossa johonkin suuntaan. Ei sillä että se olisi huono asia, ainakin tiedän ottavani kaiken irti jokaisesta päivästä täällä! <3

Iso kiitos vielä kaikille sinne Suomeen ihanista synttäritoivotuksista, on ihan mahtavaa kuulla että joku lukee tätä blogia ja että voin tätä kautta jakaa mun kokemuksia sinne kauas! Paljonpaljon haleja <3 !!

And for you kiwi's out there... Thank you for making my time here so amazing! x

Kuulemisiin!

- Eve

sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

FIRST MONTH OVER

Moikka!

Oikeastaan mun piti tehdä tää postaus jo pari päivää sitten - perjantaina kun tuli virallisesti täyteen yksi kokonainen kuukausi täällä Uudessa-Seelannissa - mutta on pitäny niin kovaa kiirettä viime päivinä että vasta nyt sain tilaisuuden istua rauhassa alas tietokoneen kanssa ja alkaa kirjoittaa! Niin se ensimmäisen kuukauden merkkipaalu tuli ja meni... Ei kyllä oo ikinä aiemmin mun elämässä ajan käsitys ollu näin sekaisin kuin nyt; samaan aikaan tuntuu siltä että olisin ollu täällä iät ja ajat ja tuntenu nää ihmiset koko mun elämäni, toisaalta tuntuu että saavuin vasta pari päivää sitten (tai niin ainakin tahdon uskotella itselleni..).

Nyt siis vähän enemmän kuluneen viikon tapahtumista! Viime viikonloppuna pääsin taas näkemään merta, kun ajettiin länsirannikolle Raglaniin viettämään sunnuntai-iltapäivää hostien kanssa. Vain noin 40 min ajomatkan päässä sijaitseva Raglan oli täysin erilainen kuin itärannikon Tauranga, mutta silti ihan mielettömän upea paikka! Rantaviiva jatkui silmänkantamattomiin ja horisontti tuntui viettävän maailman ääriin asti. 10-vuotias minä olisi pyörtynyt ihmetyksestä kun nähtiin ratsastajia laukkaamassa rantaviivaa pitkin... :D Raglan on siis pienehkö rantakaupunki ja yks maan tunnetuimpia surffauskohteita. Viime viikonloppuna oli laskuvesi ja aika hiljaista, mutta kuulemma nousuveden aikaan paikka muuttaa täysin muotoaan ja kuhisee surffaajia.

*kuvat saa tarkemmaksi klikkaamalla*



 Tasmaninmeri - jos tosta lähtis menemään kohtisuoraan, törmäis lopulta Australiaan :D
 Paratiisi?


Kouluviikko sujui joutuisasti kuten aina; koulupäivät täällä tuntuu menevän paljon nopeemmin kuin Suomessa koska oppitunnit kestää vain 55 minuuttia, päivässä on vain 5 oppituntia (paitsi torstaisin 4) + kaks 40 minuutin taukoa. Koulusta mun täytyy jossain vaiheessa tehdä ihan erillinen postaus, siitä riittää sen verran paljon sanottavaa!

Maanantaina kävin kaupungissa kahvittelemassa Rebekahin kanssa, joka on just palannu takaisin kotiin vietettyään 5 kuukautta Ranskassa vaihdossa. Kuten aina, oli hauskaa jutella toisen vaihtarin kanssa ja vaihtaa mietteitä ja kokemuksia! Hassua oli esimerkiksi se että Rebekahin mielestä ranskalaiset ja eurooppalaiset yleensäkin on aika kylmäkiskoisia ja sisäänpäinsuuntautuneita ihmisiä, kun taas suomalaisten näkökulmasta ranskalaisia ja etelä-eurooppalaisia pidetään päinvastaisesti tosi ulospäinsuuntautuvina ja sosiaalisina ihmisinä :D Tässä ehkä aavistus siitä missä uusi-seelantilaiset seisoo koko maailman mittapuulla mitä kommunikoimiseen ja vuorovaikutukseen tulee...

Tiistaina meillä oli Draama-päivä koulussa, mikä tarkotti lupaa pukeutua mufteihin eli omiin vaatteisiin koulupuvun sijasta! Koko päivänä ei tarvinnu osallistua normaaleille oppitunneille vaan esitettiin meidän harjottelema kohtaus ja seurattiin myös muiden draamaryhmien aikaansaannoksia. Mua jännitti esiintyminen aika paljon, koska draamassa oon joutunu tosissaan astumaan mukavuusalueen ulkopuolelle; muut mun ryhmässä on opiskellu sitä useita vuosia ja on niin paljon edellä itsenä ilmaisemisessa ja kaikissa teknisissä jutuissa kuten äänen tai kehonkielen käyttämisessä. Puhumattakaan siitä että kaikki tapahtu vieraalla kielellä! Pääsin kuitenkin tavoitteeseeni enkä unohtanu yhtään vuorosanaa, joten olin supertyytyväinen itseeni! Koko päivä oli ehdottomasti yks parhaimmista koulupäivistä tähän mennessä, oli ihanaa taas nähä miten porukka kannusti toisiaan ja piti hauskaa yhdessä.

Keskiviikkona meillä oli Student Orientation, jossa oltiin ekaa kertaa kaikki 10 Hamiltonissa asuvaa vaihtaria koolla. Meitä on täällä 3 suomalaista, 2 argentiinalaista, 2 saksalaista, brasilialainen, ranskalainen ja ruotsalainen vaihtari, mutta ollaan aika hyvin kaikki sijoituttu eri puolille kaupunkia ja ollaan eri kouluissa myös. Mun kanssa samaa koulua käy vain toinen saksalaisista tytöistä, joka saapui vasta viikko sitten. Ollaan jo nyt tutustuttu toisiimme ja tullaan hyvin toimeen!

Torstai-iltana huomasin epäonnekseni potevani kurkkukipua, ja siitä lähtien ollaan menty lähinnä särkylääkkeiden ja vitamiinien voimalla. Eka paikallinen flunssa!! Oltiin suunniteltu jo pari viikkoa sitten koulukavereiden kanssa, että mennään perjantaina rullaluisteludiskoon ja eihän siitä nyt voinut jäädä paitsi. Mielenkiintoinen kokemus! :D Ennen sitä paistoin lettuja perheelle ja parille kuokkavieraalle siinä ohessa, maku oli kohdallaan mutta lätyn heittokääntöä täytyy vielä vähän treenata... Rullaluistelu oli ihan huippukivaa, tuntui ihan samalta kuin hokkareilla luisteleminen!

 Lettukestit!! Hostvanhemmat, Savannah (vas.), Dilraj ja Julia, saksalainen vaihtari!
 Näyttääkin ihan hokkareilta :D

Rullaluistelupoppoo vasemmalta: Julia, Aiden, Jessica, Michael, Savannah ja minä

Oli superhauska ilta ja hyvä tapa juhlistaa ekan kuukauden merkkipaalua! Eilen toteutui yksi toinen odotettu aktiviteetti, kun suunnattiin kaikkien tän kaupungin vaihtareiden kanssa viettämään päivää Karapiroon, joka on n. 30 km matkan päässä Hamiltonista Waikato-joen rannalla. Jälleen yks ihan mahtava päivä hyvässä seurassa! Kuvat varmaan kertoo vähän paremmin mistä oikeastaan oli kyse, mutta roikuttiin siis kaikin voimin (kunnes pudottiin kyydistä) tollasen ilmalla täytetyn lautan päällä jota moottorivene veti :D Ja voi herranjestas että on paikat kipeenä tänään!


 minä + saksalaiset Julia ja Hannah
Sekunti ennen ilmalentoa :D Mutta mukavaa oli, kuten ilmeistä ehkä voi päätellä...

Että tällaista menoa tällä viikolla. Ens viikonloppuna taas lisää uusia kokemuksia; Tongariro Crossing Trip = 19,4 km vaellus tulivuorenrinteillä, Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta tutun Mordorin maisemissa. Väsyttää pelkkä ajatuskin moisesta kävelystä, mutta silti looking forward to it!

Kaiken kaikkiaan mun eka kuukausi täällä on ollut ihan mieletön. Vaikka sitä omaa vaihtovuotta mietti ja puntaroi mielessä vaikka kuinka ja miten päin ennen lähtöä, tää tunne kun on oikeesti täällä ja kokee ja näkee näitä uskomattomia juttuja on ehdottomasti jotain mitä en olis ikinä osannu kuvitella ennalta. Vaikka Suomi on joka päivä mielessä, oon sopeutunu tänne tosi hyvin - paljon paremmin kuin olisin ikinä voinu toivoa, ja oon jo nyt kiintyny vahvasti mun elämään täällä. Paljon on vielä edessä, ihan varmasti niin ylä- kuin alamäkiä, mutta mulla on jo nyt tän ekan kuukauden kokemusten jälkeen niin älyttömän kiitollinen olo siitä että ylipäätään saan olla täällä ja kokea tän kaiken.

Mulla on siis kaikki täällä paremmin kuin hyvin. Säät alkaa täällä vähitellen viilentyä, maaliskuusta kun alkaa näiden syksy. Paljon on suunnitelmia tiedossa tuleville viikoille ja ens kuussa koittaa jo eka loma koulusta ja South Island Trip!! Koitan parhaani mukaan nauttia jokaisesta päivästä täysillä, koska kuten oon huomannu mun aika täällä tuntuu kulkevan vähintään kolme kertaa niin nopeesti kuin Suomessa. Tällä hetkellä se tarkoittaa nauttimista auringosta ja lämpimistä säistä vielä kun niitä riittää! Paljon rakkaita terveisiä sinne puolen maailmaa <3

- Eve