Täällä tosin vietetään joulua vasta 25. päivä eli huomenna, eikä näin jouluaattona vielä ole paljoa meneillään. Mutta itsekseni kuvittelen viettäväni joulua suomalaisen perinteen mukaan tänään! Voin sitten kertoa joulunvieton jälkeen enemmän näistä paikallisista tavoista ja perinteistä, mutta jo tähän mennessä on tullut hyvin selväksi ettei joulu ole täällä lainkaan samanlainen kuin koti-Suomessa, eikä vähiten siksi että nythän täällä on melkeen keskikesä. Kyllä tuntuu haikeelta olla pois kotoa nyt, varmaan ennemmän kun koko vuonna. Mutta toisaalta oon ollu stressaamatta, tiesinhän ettei joulu täällä oo mitään niinkuin joulu Suomessa, joten on melkein ollu helpompi pistää koko joulu ajatusten taka-alalle viime viikkoina! Ja onhan se hienoa että saan kokea jotain täysin toisenlaista, ja sitä kautta huomaan arvostavani Suomen kotia taas hitusen enemmän. Ja ens joulu tuntuu sitäkin makeammalta! Eniten kaipaan sitä joulun tunnelmaa, joka Suomessa tuntuu leijuvan ilmassa joka puolella, eikä vain itse jouluaattona. Tuntuu, että joululla on Suomessa paljon isompi ja syvempi merkitys kuin täällä - täällä monille joulu tarkoittaa vain shoppailua, ruokaa, lahjoja ja lomaa töistä. Mutta tosiaan joulunvietosta enemmän sitten kun sitä on oikeasti vietetty!
Mulla on mielessä pyörinyt viime aikoina jokin ihan muukin kuin joulu, nimittäin paluu Suomeen. Jotenkin sitä vaan on nyt tultu siihen pisteeseen, että tasan kolmen viikon päästä sunnuntaina lennän takaisin kotiin..! Vielä tässä Uuden-Seelannin kodin sohvalla istuessa tuo ajatus Suomesta ja elämästä siellä tuntuu hyvin kaukaiselta, ja mielessä hakkaa vahva tietoisuus siitä miten lyhyt aika kolme viikkoa oikeasti onkaan, varsinkin kun viimeiset 11 kuukautta on jo lentäny niin nopeesti kuin ne mulla on. Kotiinpaluuseen liittyy tosi paljon ristiriitaisia tunteita ja ajatuksia, ihan samalla tavalla kuin vuosi sitten kun mietin vaihtoon lähtemistä. Vaikka on kamalan surullista jättää Uusi-Seelanti (toistaiseksi) taakse ja rakkaaks tulleille ihmisille tulee olemaan tosi vaikeeta sanoa heipat, on kyse jostain paljon muustakin. Oon tän vuoden aikana - toivottavasti :D - kasvanu ja muuttunu ihmisenä, oppinu uusia asioita niin itestäni kuin muistakin. Tää vuosi on ollu koko mun tähänastisen elämän tapahtumarikkain, ja näiden kokemusten käsittelemiseen menee varmaan koko loppuelämä, niin suuren jäljen tää vuosi muhun jättää. Mielessä onkin siis, miten mä nyt mahdun ja sovin takaisin siihen tuttuun ja samalla niin kaukaisen oloiseen muottiin, elämään josta lähes vuosi sitten lähdin tänne maailmalle seikkailemaan?
Onneks musta tuntuu että tää vuosi on täyttäny kaikki ne odotukset jotka mulla oli olemassa; aika on kiitäny älyttömän nopeesti, oon oppinu ja kehittäny taitoja kuten itsenäisyyttä, kärsivällisyyttä, sopeutumiskykyä ja kommunikointia. Oon päässy sisälle uuteen ja erilaiseen kulttuuriin, vahvistanu englannin kielitaitoa, saanu uusia ystäviä ja tehny monia asioita joita en koskaan Suomessa voisi kokea. Eikä se aina oo ollu niin yksinkertasta! Ihan samalla tavalla täälläkin on tullu moneen otteeseen pettymyksiä ja haasteita, ja ennen kaikkea on tullu monessa tilanteessa huomattua miten ylpeä mä oikeesti oonkaan siitä että oon suomalainen, ja miten syvällä se oma suomalainen kulttuuri mussa onkaan (ja miten paljon paremmalta se välillä tuntuu verrattuna johonkin toiseen :D). Joten ehottomasti tuun takasin kotiin ainakin vähän eri ihmisenä, ja toivon mukaan monella tapaa kehittyneempänä versiona itestäni. Ja ihan varmasti mua saattaa sit Suomessa ihmetyttää monet jutut ja sit haikailen, miksei Suomessakin voitais tehdä jotain juttuja niinkuin Uudessa-Seelannissa. Se on muuten aika tajuntaa räjäyttävää, kun on saanu mahdollisuuden sukeltaa johonkin vieraaseen kulttuuriin ja alkaa kiinnittää huomiota pieniinkin juttuihin ja tapoihin!
Mutta palaten alkuperäiseen aiheeseen, kolme viikkoa enää aikaa elää vaihtarin elämää, ja sitten tämä jakso mun elämässä tulee loppuunsa ja uusi alkaa. Ja kaikesta lähtöön liittyvästä haikeudesta huolimatta väkisinkin on ajatukset jo suuntautunu tulevaan ja etenkin ensi vuoteen, ja mielessä on jo paljon isoja ja pieniä suunnitelmia tulevaisuuden varalle! On se jännä, miten uudet unelmat ja haaveet muodostuu nyt kun tää yksi iso unelma on toteutunu. Ja kyllä mä ootan että nään taas mun perheen, ystävät ja kaikki tärkeät ja rakkaat ihmiset siellä Suomessa! <3 Onhan tässä jo kerenny ikävä olla. Eli monella tapaa tuntuu myös siltä, että on aika mennä takasin Suomeen. Ja aivan varmasti palaan Uuteen-Seelantiin, tästä on tullu kuin toinen kotimaa mulle, ja rakkaus tätä maata (ja kulttuuria, niin paljon kuin se mua onkin välillä ottanu päähän) tulee aina säilymään osana mun elämää.
Edessä on siis taas isoja mullistuksia! Juuri kun tunnen itteni paikalliseks täällä, tulee aika lähteä ja ettiä taas sitä omaa paikkaa Suomessa. Ja paljon on vielä suunnitelmia viimeisille viikoille, mikä on varmaan ihan hyvä ettei ainakaan oo turhan paljon aikaa murehtia ja jännittää! :D Monia käytännön asioita täytyy kans vielä pähkäillä, kuten esimerkiksi että miten saan kaiken tän vuoden aikana kertyneen omaisuuteni, tai edes suurimman osan siitä, tuotua kotiin..... :D Hostit on ehottanu oman rahtilaivan vuokraamista! Noh, jospa nyt ei kuitenkaan. ;)
Mutta hei, mä toivottelen täältä oikein ihanaa joulua ja rentouttavaa lomaa sinne talven keskelle! Mä kyllä muistan ajatella teitä kun täällä aurinko porottaa ja Santa saapuu surffilaudalla. Ei muuta kuin ensi kertaan!
xxx
- Eve
