Kokeisiin lukemisen sijasta päätin kirjotella mun ensimmäistä blogipostausta ikinä. Tällä hetkellä istuskelen mun omassa huoneessa Etelä-Suomessa, mutta jo muutaman hassun kuukauden päästä kirjottelen toivon mukaan tähän samaan blogiin aivan maailman toiselta puolelta.
Tämä on siis mun vaihto-oppilasblogi, jonne kirjottelen mun vaihtoon liittyvistä asioista, kuten kokemuksista ja käytännön jutuista. Perustin tän blogin, jotta kavereiden, tuttujen, muiden läheisten ja oikeestaan kaikkien tästä kiinnostuneiden olis helpompi seurata mun kuulumisia ja tekemisiä, ja samalla saan ite tästä "harrastuksen" ja tavan jakaa mun seikkailun vaiheita ehkä vähän päiväkirjamaisesti.
Eli oon siis Eveliina, 16-vuotias lukiolainen Hämeestä, ja oon lähdössä vaihtariksi Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2017. Järjestönä toimii AFS. Itestäni voisin sanoa vielä sen verran, että mun perheeseen kuuluu vanhemmat sekä pörröinen Minttu-koira, harrastan huilunsoittoa, vapaa-ajalla vietän aikaa kavereiden kanssa, kattelen leffoja, kuuntelen musiikkia ja luen kirjoja, tykkään valokuvaamisesta, hyvästä ruoasta, nukkumisesta ja luonteeltani koen olevani aika positiivinen, elämänhaluinen ja haaveilevainen. :D Lähtöön on nyt aikalailla tasan neljä kuukautta, vähän reilut 100 päivää! Ei siis todellakaan enää kovinkaan kauaa. Lähetin englanninkieliset hakupaperit heinäkuun lopussa, ja tällä hetkellä odottelen sijoitus- ja perhetietoja, joita täytyy vielä odotella arviolta marras-joulukuuhun asti. Elämässä riittää kuitenkin kiirettä, sillä alotin tänä syksynä lukion ja ensimmäinen koeviikko starttaa mun osalta huomenna!
Taidan kuulua siihen osaan vaihtareista, jotka on melkein aina tienneet haluavansa lähteä. Suurin innoittaja tähän taitaa olla mun äiti, joka oli mun ikäsenä Jenkeissä vaihtarina. Muistan haaveilleeni vaihtoon lähtemisestä jo alakouluikäisenä, tosin sillon se oli jokseenkin naiivia unelmointia vuoden mittaisesta matkasta yksin maailmalla. Vuosien kuluessa tähän haaveiluun on tullut mukaan myös käytännöllisempiä näkökulmia, mutta haaveen perusta, halu nähdä maailmaa, ei oo muuttunu miksikään. Uskon että vaihtovuosi kasvattaa mua ihmisenä, tekee musta itsenäisemmän ja antaa uudenlaisia näkökulmia elämään. Toivon ja tiedänkin, että reilun vuoden päästä tuun kotiin monta kokemusta (ja myös kommellusta) rikkaampana. Kuitenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä melkein epätodelliselta, että tää unelma on oikeesti toteutumassa.
Vaikka oon melkein aina tiennyt haluavani vaihtariksi, en oo kovinkaan kauaa tiennyt haluavani just Uuteen-Seelantiin. Tässä matkan varrella on ollu vaiheita kun oon halunnu Jenkkeihin, yhessä vaiheessa myös kovasti Australiaan. Tosissaan aloin tutkia näitä vaihtojuttuja viime talvena, ja vaihtoon hain joskus tän vuoden maalis-huhtikuussa. Sillon tutkin perusteellisesti myös kohdemaita, joista Australia ja Uusi-Seelanti alko kiinnostaa eniten. Pohdin aika pitkään näiden välillä, kunnes tiesin Uuden-Seelannin vieneen voiton. Halusin englanninkieliseen maahan, mutta halusin myös kokea jotain täysin erilaista. Kuvat ja kertomukset Uuden-Seelannin upeasta ja mielettömän monipuolisesta luonnosta vei mut mukanaan, eikä innostusta ainakaan lieventäny ihanien Taru sormusten herrasta- ja Hobitti-trilogioiden mahtavat maisemat. Tulivuoria, kuumia lähteitä, jäätiköitä, vuoria, hiekkarantoja, maaseutua, moderneja kaupunkeja... Uudessa-Seelannissa tosiaan tuntuu olevan melkein kaikkea. Ja jos siinä ei ollu tarpeeks syitä mennä just Uuteen-Seelantiin, niin tässä vielä yksi: siellä ei ole lainkaan petoeläimiä, ei siis myöskään käärmeitä!
Tässä siis vähän pohjustusta tulevaan. Nyt ennen lähtöä ajattelin kirjoitella tänne tarkemmin vielä tosta itse hakuprosessista, tietenkin hostperheestä ja siitä mihin päin Uutta-Seelantia oon tarkalleen ottaen menossa ja varmaankin myös fiiliksistä ja joistain käytännön hommeleista esim. pakkaamisesta sit lähempänä lähtöpäivää. Ohessa vielä muutama kuva Uudesta-Seelannista, toistaseks täytyy vielä tyytyä Googlen tarjontaan... ;)
