Hakuprosessi

Tässä siis jatkoa edelliseen postaukseen. :)

Vaihtovuosi on iso prosessi, joka alkaa jo kauan ennen koneeseen astumista. Kun on löytänyt itselleen sopivan järjestön, lähetetään alustava hakemus, käydään haastettelussa, täytetään englanninkieliset hakupaperit ja sitten odotellaan perhe- ja sijoitustietoja... Itse olen juuri tuossa viimeksi mainitussa odotteluvaiheessa. Onhan se jännittävää ja välillä hermostuttavaakin, kun tiedot ensi vuoden asuinpaikasta ja perheestä voivat kolahtaa sähköpostiin huomenna tai kahden kuukauden kuluttua. Toisinaan mieleen juolahtaa sekin, että mitä jos ei sopivaa perhettä löydykään. Pääsääntöisesti olen kuitenkin koittanut olla huolehtimatta turhia ja uskon kyllä, että asiat järjestyy just sopivasti ja ajallaan.

Mä hain vaihtoon kevättalvella 2016 tutkittuani viikkokausia eri järjestöjä ja mahdollisia kohdemaita. Hain kahden eri järjestön, AFS:n ja Exploriuksen kautta. Hakiessani en tiennyt varmaksi, mihin kohdemaahan haluaisin, mielessä päällimmäisinä oli siinä vaiheessa Yhdysvallat ja Australia. Lähetin noiden järjestöjen nettisivuilla alustavan hakulomakkeen ja noin viikon kuluessa minuun oltiin yhteydessä puhelimitse. AFS:n hakulomakkeessa piti jo liittää itsestään kuva sekä tietoja minusta ja perheestäni. Exploriuksella alustava hakemus oli lyhyehkö vapaamuotoinen teksti, jossa tuli kertoa vähän itsestään ja siitä, miksi haluaa lähteä vaihtoon.

Exploriuksen haastattelu oli ensin - haastattelu oli noin tunnin pituinen juttutuokio kotikaupunkini kirjastossa. Haastattelija oli paikallinen lukiolainen, joka oli ollut Exploriuksen kautta Australiassa vaihdossa. Aluksi vanhempani olivat myös läsnä ja keskustelimme yleisesti vaihtoon liittyvistä asioista. Noin puolet ajasta oli sitten kaksinkeskistä haastatteluaikaa, jossa haastattelija kysyi minulta kysymyksiä niin suomeksi kuin englanniksikin. Jännitin haastattelua tosi paljon, mutta loppupeleissä koko tilanne oli hyvin rento ja ohi hetkessä. Eniten haastattelussa jännitti varmaan juuri tuo englanninkielinen osuus sekä netistä lukemani kauhutarinat, että haastattelussa kysyttäisiin jotain Suomen politiikkaan liittyviä juttuja :D Englannin kieli oli aluksi kyllä tosi takkuista jännityksen takia, mutta kysymykset olivat tosi helppoja ja loppua kohden kielikin alkoi sujua paremmin. Kysymykset koskivat lähinnä minua; piti kertoa omasta luonteesta, suhteesta perheeseen ja kavereihin, mitä teen vapaa-ajalla, mitä odotuksia minulla on vaihdon suhteen jne. Lopussa kyselin myös haastattelijani omista kokemuksista.

AFS:n haastattelu oli joitakin viikkoja myöhemmin Tampereen eteläpuolella haastattelijan kotona. Haastattelijani oli AFS host-äitinäkin toiminut perheenäiti, jonka lapset olivat myös olleet vaihdossa. Tässä haastattelussa ei ollut lainkaan englanninkielistä osuutta, vaan juttelimme suomeksi vaihtoon liittyvistä asioista. Minulta kysyttiin aika samantapaisia kysymyksiä kuin Exploriuksenkin haastattelussa ja lisäksi myös muutamia "miten reagoisit, jos -?" kysymyksiä. Lisäksi haastattelija kertoi paljon omista ja lastensa kokemuksista ja AFS:stä järjestönä. Keskustelimme myös kohdemaista ja sain mukaani maavalintalomakkeen, jonka täytin kotona ja lähetin AFS-toimistoon.

Kului muutamia viikkoja, sain hyväksyvän vastauksen kummaltakin järjestöltä, varmistuin siitä, että Uuteen-Seelantiin haluan mennä ja sitten pohdimme, kumman järjestön kautta lähtisin. Iso ero oli siinä, että AFS tekee Oseaniaan lähtöjä vain vuoden alussa, Exploriuksen kautta olisi mahdollista lähteä myös ensimmäisen lukiovuoden jälkeen kesällä, kuten alunperin suunnittelin. Päädyimme lopulta siihen ratkaisuun, että vaikka AFS:n kautta lähteminen tarkoittaisi suunniteltua aiempaa lähtöä, kattava hinta ja luotettavuus vakuuttivat. Niinpä kesäloman alussa postilaatikkoon kilahti osallistumissopimus ja englanninkieliset hakulomakkeet.

Harkitsin hakevani myös YFU:n kautta, mutta siinä vaiheessa kun otin heihin yhteyttä, paikat Australia-Uusi-Seelanti -combo-ohjelmaan olivat jo menneet. Myös AFS:n 2 paikkaa Australiaan olivat menneet, joten se myös osaltaan ohjasi minua valitsemaan Uuden-Seelannin, jonne lähtöpaikkoja oli 7. Rotarien kautta lähtemistä tiedustelin myös, mutta ikärajoitusten vuoksi en olisi päässyt Australiaan ja Uuteen-Seelantiin on koko Suomesta vain 1 paikka, joten Oseaniaan pääseminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä. Hassua oli se, että Suomen AFS:llä oppilaspaikkoja vuodelle 2017-2018 on Australiaan 2, Uuteen-Seelantiin 7, muihin maihin tasaisesti 5-20 välillä, mutta Yhdysvaltoihin liki 70. :D Exploriukselta sanottiin, että olin harvinaisen ajoissa asiani kanssa, mutta kuitenkin esim. AFS:n ja YFU:n monet kohdemaat olivat jo täynnä. Kannattaa siis olla ajoissa! Useimmissa järjestöissä alustava hakemus ja haastattelu eivät vielä sido mihinkään, joten voi hyvin hakea eri järjestöjen kautta ja miettiä rauhassa kohdemaan valintaa.

Elokuun alkuun asti oli aikaa täyttää englanninkieliset hakulomakkeet. Hakulomakkeiden täyttäminen oli toki aikaavievää, mutta ei läheskään niin katastrofaalista kuin mitä olin joidenkin kokemusten perusteella luullut. Lomakkeisiin sisältyi kyllä jos jonkinmoista; oma kirje isäntäperheelle, vanhempien lausunto, 3-sivuinen koulumenestykseen liittyvä paperinippu, lääkärintodistus, valokuvia, passikopio, perustietoja... Hoidimme yhden asian kerrallaan ja saimme kuin saimmekin paperit toimitettua ajoissa AFS:lle. Hankaloittava tekijä oli vain se, että lomakkeet tuli lähettää sähköisinä, joten kaikki piti ensin tulostaa, käyttää asianosaisilla allekirjoitettavina ja skannata sitten takaisin sähköiseen muotoon ja liittää hakemukseen. Hakemuksen laatiminen oli myös jännittävää ja haastavaa siinä mielessä, että siihen piti sisällyttää mahdollisimman paljon tietoa ja hyvää ensivaikutelmaa itsestä, sillä niiden papereiden perusteella host-perheet valitsevat itselleen sopivimman vaihtarin. Kirjettä kirjoitin valehtelematta useita tunteja, ja silti jälkeenpäin on tuntunut, että jotain siitä jäi uupumaan. :D

Nyt hakulomakkeet on lähetetty Uuden-Seelannin AFS:lle ja toivon mukaan siellä käy parhaillaankin kova kuhina, kun tulevat host-perheet soittelevat ja kyselevät ja heitä haastatellaan ja taustoja tutkitaan ja sopivia kouluja etsitään. AFS:n kautta Uuteen-Seelantiin lähtee vuoden vaihteessa laskujeni mukaan liki 70 vaihtaria ympäri maailmaa, Suomesta, Ruotsista, Islannista, Yhdysvalloista, Ranskasta, Italiasta jne. Kellään ei vielä ole perhettä, mutta tosiaankin sijoitus- ja perhetiedot voivat tulla minä hetkenä tahansa tai sitten - mitä todennäköisimmin - vasta joulukuussa. Tapaan kaikki Suomesta talvella lähtevät vaihtarit ensi kuun lopulla lähtöorientaatioleirillä, jota kyllä odotan tosi paljon! :) Se on siis seuraava etappi vaihtoprosessissani. Lisäksi on sata pientä ja isompaa asiaa, jotka tulisi hoitaa ennen lähtöä. Joitakin olen jo yrittänyt hoitaa ja koitan tehdä vähän kerrallaan nyt seuraavien kuukausien aikana, jotta ei paniikkistressi iskisi ainakaan hoitamattomien asioiden vuoksi juuri ennen lähtöä.

Ja ainiin...
Sain muuten tässä pari päivää sitten tietää tarkan lähtöpäiväiväni! Lähtö on keskiviikkona 25. tammikuuta klo 17.20 Helsinki-Vantaalta. Ja tänään, 17. lokakuuta lähtöön on tasan 100 päivää! Aika mieletöntä. Ehkä seuraavan kerran kirjoittelen tänne sijoitustiedoista... Ehkä. ;)

- Eve