Tosiaankin eilen tuli varma tieto siitä, ettei mun viisumi kerkeä enää saapua takaisin Suomeen Lontoossa sijaitsevasta konsulaatista, enkä siis päässytkään lähtemään tänään niin kuin oli tarkoitus. Ilmeisesti tänä vuonna on tullu jotain muutoksia viisumien käsittelyyn, mikä osaltaan vaikeutti ja hidasti prosessia. Vaikka tää olikin tietysti aika iso pettymys ja ikävä takaisku näin lähellä lähtöä, löytyy tästäkin positiivisia puolia.
Ensinnäkin sain tänään sähköpostin, jossa kerrottiin mun viisumin tulleen tänään ulos käsittelystä Lontoossa ja saapuvan mitä luultavimmin huomenna Suomeen (jäi siis 1 päivästä kiinni, hehheh). Tämän lisäksi järjestöni AFS kertoi varaneensa mulle ja parille muulle samassa tilanteessa olevalle suomalaiselle uuden lennon jo ensi viikon keskiviikoksi 1.2.! Kaikesta huolimatta on helpottavaa tietää pääsevänsä matkaan näinkin pian, kun yhtenä mahdollisuutena oli joutua odottamaan helmikuun loppuun asti. Kokeet sain suoritettua, työsoppari päättyi ja läksärit on pidetty joten pidemmän ajan odottelu olisi kyllä kismittänyt vielä huomattavasti enemmän.
Vaikka sanoinkin viikonloppuna ihanien läksäreiden jälkeen, että tekisi mieli saada vähän lisäaikaa täällä Suomessa kun elämä tuntuu just nyt olevan hyvällä mallilla niin en ihan tätä kuitenkaan tarkoittanut... :D Joka tapauksessa oon hyväksynyt tän asian sellaisena kuin se on, koska mitäs muutakaan tällaisissa itsestä täysin riippumattomissa tilanteissa voi tehdä. Monenlaisia tunteitahan se kyllä nostatti pintaan, mutta nyt on aika viilipyttyfiilis ja oikeastaan viikon lisäaika saattaa tulla ihan tarpeeseenkin. Nyt ehdin vielä viettää vähän lisää aikaa ihanien kavereiden ja perheen kanssa, palautua vähäsen viime viikkojen stressistä, nukkua tarpeeksi (kun ei tarvitse herätä kouluun) ja ennen kaikkea pakata huolella ja ilman kiirettä. Ja kuten tässä on jo tullut todettua, viikko on lyhyt aika joka hurahtaa ennen kuin huomaakaan.
Alunperin tää postaus oli tarkoitettu omistettavaksi viime viikonlopun läksäreille, mutta sitten tuli nää uutiset ja sekotti vähän pakkaa. Tosiaan oli kaikista kyyneleistä huolimatta ihana viikonloppu ihanien ihmisten seurassa. Oon kyllä superonnekas kun mulla on niin mahtavia ihmisiä ympärilläni, joiden kanssa jakaa elämän iloja ja suruja!
Tässä siis kuvien muodossa palasia viikonlopusta:
Vielä seiskaluokalla oltiin kaikki samanpitusia...?
- Eve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti