Ensimmäiset päivät on kulunu supernopeasti, ja olen sopeutunut tänne mielestäni tosi hyvin. Oon saanu hyvin kiinni vuorokausirytmistä, ruoka on maistunut ja perhe on aivan ihana! Eilen pääsin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni Tyynenmeren, kun teimme päiväretken Uuden-Seelannin itärannikolle!
(KUVAT SAA TARKEMMAKSI KLIKKAAMALLA!)
Ajomatka Hamiltonista Taurangaan kesti vajaat kaksi tuntia, ja matka sujui joutuisasti upeita maisemia ihastellessa. En voi kylliksi painottaa sitä, miten kaunista täällä on. Minne tahansa katsookin löytää jotain uutta nähtävää, joka poikkeaa täysin niistä maisemista, joihin on Suomessa tottunut. Myöskään mitkään kuvat eivät tee kunniaa näille paikoille, vaan tulisi olla paikan päällä näkemässä, haistamassa ja kuulemassa ymmärtääkseen täysin miten upea paikka tämä on. Mutta siitä huolimatta yritän parhaani mukaan vangita kokemukseni täällä kuvien avulla!
Lähdimme matkaan aamulla puoli yhdeksän maissa, ajoimme ensin laajojen viljelysmaiden halki ja nousimme sitten Kaimai-nimiselle vuoristoalueelle, jossa pysähdyimme näköalapaikalle ihastelemaan maisemia. Selkeällä säällä horisontissa olisi näkynyt Taru Sormusten Herrasta -leffoista tuttu Mount Doom, mutta eilen oli liian pilvistä ja utuista, eikä vuorta näkynyt. Siltikin upeat maisemat!
Kaimailta laskeuduimme alas Tauranga -nimiseen rantakaupunkiin, joka on yksi maan tunnetuimmista merenrantakohteista.
Ennen rannalle suuntaamista kävelimme reilun 3 km reitin Mount Maunganuin (kuvassa yläpuolella) ympäri. Selkeästi suosittu aktiviteetti niin turisteille kuin paikallisillekin!
Mount Maunganuin rinteillä tapasin ensimmäiset paikalliset lampaat! Kävelyreitti oli kerrassaan ihana - välillä tuntui kuin olisi kävellyt syvällä satumetsässä, välillä reitti poikkesi merenrantaan ja antoi näkymät kohti Taurangan satamaa, jonne isot risteilyalukset olivat poikenneet päiväksi.
Kävelyn jälkeen valmistimme herkullisen retkilounaan! Myös vettä kului runsain mitoin päivän mittaan, kun pilvet väistyivät ja aurinko porotti +30 asteen helteessä. Eivät ihmiset turhaan varoitelleet Oseanian helposti polttavasta auringosta, sillä vaikka laitoin useaan otteeseen monta kerrosta +50 -kertoimista aurinkorasvaa, hohkasivat käsivarret ja nenänpää punaisina päivän päätteeksi.
Lounaan jälkeen päästiin tositoimiin - nimittäin uimaan Tyyneenmereen! Paikallisten huvituksena oli Boogie Board, joka oli ikään kuin minisurffilauta, jonka päällä maattiin ja napattiin aaltoja. Munkin hosteilla oli tällainen, joten pääsin kans kokeilemaan ja se oli ihan superhauskaa! Varmaan ilmeestäkin jo näkee, mutta ehdottomasti yks hauskimmista jutuista mitä oon ikinä tehnyt. Oli ihan mahtava tunne kun onnistui ponnistamaan oikeaan aikaan niin, että aalto kantoi sut ihan rantaan asti - ei niin mahtava tunne kun lähtö epäonnistui ja nenä ja suu täyttyi suolavedellä :D Päivän päätteeksi olin rättiväsynyt ja jokainen pala kehosta kyllä tiesi liikkuneensa!
Paluumatkalla pysähdyttiin vielä ihailemaan McLaren Falls -nimistä paikkaa, jossa vanha joki on kuihtunut muutamaksi pieneksi vesiputoukseksi ja muodostanut vesialtaita kallioiden väliin. Myös täällä, kuten merenrannalla, oli paljon porukkaa viettämässä kaunista kesäpäivää. Pysähdyttiin myös hetkeksi Waikato-joen rannalle, jossa nautittiin limsat ja suklaakeksit ja tarkkailtiin joessa hurjastelevia vesiskoottereita ja veneiden laskua veteen. Tosiaan, päivän päätteeksi tiesi kyllä olleensa liikkeellä ja unta ei tarvinnut odotella, mutta oli kyllä kerrassaan mahtava päivä! Niin upeita paikkoja ja paljon uusia kokemuksia! Päiväretki tuntui lähentävän välejä hosteihin ja jää varmasti mieleen yhtenä kirkkaimmista muistoista tältä vuodelta!
Pitkä viikonloppu alkaa olla ohitse, ja huomenna koittaa jo ensimmäinen koulupäivä. Onneksi mennään vain käymään koululla "tutustumassa" eli viedään tarvittavia papereita ja keskustellaan jostain tarkemmista yksityiskohdista. Loppupäivä siis aikaa rentoutua ja nauttia hellesäästä ja keskiviikkona vasta tositoimiin! Ja nyt nukkumaan, että jaksaa...
- Eve
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti