Nyt on sit kouluvuoden lomat lusittu ja eilen alko neljäs ja viimenen jakso. Kesäinen sää on alkanu hemmotella meitä täällä ja ekat kunnon rusketusrajat on jo havaittavissa! Tosin tänään oli taas pilvistä ja koleaa :( Mut tässä nyt kuvien kera reissukertomusta ihanasta Wellingtonista!
Wellington on siis Uuden-Seelannin pääkaupunki ja asukasluku on lähiöt mukaanlukien noin Helsingin kokoa, eli siinä 400 000 kieppeillä, ja tosta puolet asuu ydinkaupungin alueella. Pienehkö pääkaupunki siis, ja pienempi kaupunki kuin Auckland. Ja itse asiassa taidan tykätä Wellingtonista enemmän kuin Aucklandista... ja voisin hyvinkin kuvitella asuvani siellä joskus.
Lähdettiin reissuun saksalaisen Julian kanssa maanantai-iltana ja lennettiin täältä Hamiltonista pienellä propellikoneella n. 50 min Wellingtoniin. Oltais nähty Tongariron kansallispuiston vuoret (ne samat joilla maaliskuussa oltiin vaeltamassa) jos vaan olis ollu kirkas ilta, mutta lennettiin lähes koko matka pilvessä :( Mut perjantaina kun tultiin bussilla takasin päin päästiin näkemään Ruapehu-vuori lumipeitteisenä! Asuttiin siis paikallisen perheen luona, johon kuulu äiti, isä ja 20- ja 22-vuotiaat tyttäret (ja kolme kissaa). Tää perhe oli aivan mahtava ja oltiin kyllä tosi onnekkaita että saatiin tutustua heihin! Jo ekana iltana - vaikka oletettiin että meijät vaan napattais lentokentältä kyytiin ja vietäis kotiin nukkumaan - saatiin reilun parin tunnin turistikierros Wellingtonin keskustassa ja päästiin heti ensi kättelyyn näkemään kaikki pääturistikohteet kuten Mt Victorian näköalapaikka, Cuba Street, parlamenttitalo, kansallismuseo Te Papa, satama-alue ja Cable Car. Oli kiva sit päivänvalossa palata noille paikoille kun osas jo vähän hahmottaa et missä mikäkin on!
The third and last school holidays are now over and yesterday was the first day of Term 4. Over the holidays I made a trip to Wellington with my exchange student friend Julia and we had an absolute ball down there! Wellington is the capital city of New Zealand and around 400 000 people live there, of which half live in suburbs and the nearby areas. So it's not that big of a capital, and it's much smaller than Auckland for example. But I loved it! As a matter of fact, Wellington is my favourite of all the cities and towns I've been to in New Zealand.
Our trip began last Monday as we flew from Hamilton to Wellington on a small airplane in just less than an hour. We stayed with a lovely family who met us at the airport and already on our first night drove us around Wellington and all the main tourist attractions there! We were so lucky to get to stay with the family that we did, they were just absolutely amazing people.
Day 1
Tiistaina eli meijän ekana kokonaisena päivänä sattu ihan mahottoman hyvä sää - kirkas sininen taivas ja aurinko porotti. Ihan kuumahan siinä tuli kun köpöteltiin edes takasin keskustan alueella. Perhe kenen luona asuttiin asu Tawa -nimisessä lähiössä parinkymmenen kilsan päässä keskustasta, mut lähijunalla matka taittu 15 minuutissa. Ja junalla me kuljettiinkin joka päivä! Wellington on ainoita kaupunkeja Uudessa-Seelannissa jossa julkiseen liikenteeseen sisältyy lähijunat, tosin Aucklandiin rakennetaan parhaillaan uusia reittejä. Mut Wellingtonissa junat kyllä kulkee ja esim. tän meidän perheen isä matkustaa joka aamu ja ilta töihin junalla. Junista tuli ihan Suomi mieleen!
Ekana päivänä otettiin kyllä kaikki mehut irti itestämme. Lähettiin liikkeelle aamujunalla yheksän aikoihin ja jo sillon kyllä ties että edessä on kuuma päivä! Alkuun käveltiin ydinkeskustan alueella ja ihmeteltiin lättänään Hamiltoniin tottuneina Wellingtonin korkeita rakennuksia. Aikamme harhailtuamme löydettiin ittemme Cuba Streetiltä, joka on tunnettu kaupungin "boheemina" alueena - sieltä löytyy jos jotakin ravintoloista ja kahviloista design-putiikkeihin ja kirppareihin.
We were incredibly lucky with the weather - Tuesday was an absolutely beautiful sunny and _hot_ day in Welly. The family who we stayed with lived in Tawa, which is a suburb about 20km from the downtown. We took the train there and back every day, and it only took us 15 minutes to get there! The trains almost reminded me of Finland haha. Our first full day in Wellington was probably the busiest of the three; we spent the whole day walking around the city. We walked along the seashore, the main shopping street, Cuba Street (which is known as the bohemian part of the city centre with all its many cafés and boutique shops) and went up and down the Cable Car.
Jo ekan puolen tunnin jälkeen olin ihan haltioitunu tästä paikasta haha! Samaan aikaan vilkasta ja tyyntä, kansainvälistä ja paikallista fiilistä. Suurkaupungin tuntua mut sit samalla ei kuitenkaan tullu missään vaiheessa semmosta tukahduttavaa oloa et ois liikaa ihmisiä tai liian ahdasta. Ja tykkäsin miten melkein jokasesta ydinkeskustan kadunkulmasta näki satama-alueelle ja kaupunki on kuulemma ihan tarkotuksella yrittäny rakentaa niin että sisemmistäkin kortteleista olis näkymää merelle.
I fell inlove with the city right away! The city seemed busy and calm, international and local all at once. Wellington had the vibes of a big city without feeling suffocating or overpopulated. I loved how you could see the sea and the harbour area from almost every crossing!
Cuba Streetillä juotiin ekat kahvit - Wellington on myös tunnettu yhtenä maailman kahvikaupunkina. Ja samalta kadulta löyty kioskikaupasta tällasia tutunnäkösiä karkkeja! Aika ryöstöhintaan kylläkin, 1$ kun on noin 0,6 €. Ei tarttunu siis mitään mukaan, kyllä sen verran malttaa oottaa vielä pari kuukautta ;) Mutta pakkohan niistä oli kuva ottaa!
Wellington is also known as a city for coffee snobs. We had our first Welly coffees on Cuba Street and we even found some Finnish lollies from a little Dairy shop! They were pretty expensive though, being sold almost double the original prize. So I resisted my desires and didn't get any, I shall be patient enough to wait for a couple more months...
We took the Cable Car up and down the hill and I got to take this very iconic Wellington picture! The views from the top were just gorgeous. The ride itself took us only 5 minutes though, but it was worth it!
Mulla oli vähän huono kenkävalinta tälle päivälle ja eka ostos olikin pakkaus rakkolaastareita. Ne toimi ihan hyvin hetken aikaa mut sit kengät hankas ne laastaritkin ihan söhjöks joten siinä sitten käpyttelin suurimman osan päivästä paljain jaloin :D Ei siinä sinänsä mitään, sehän on paikallisilla muutenkin tapana. Ja ai että kun kirveli mukavasti illalla suihkussa. Mut virheistä oppii ja seuraavana päivänä oli paluu turvallisiin converseihin!
My choice of shoes for this day was rather poor and the first purchase that I made were blister blasters. They worked quite well for a while until my shoes rubbed the blasters off... so for the most of the day I ended up walking barefoot. That's allright though, that's what the locals do anyway :D But gosh it stung in the shower that night. But hey, you learn from your mistakes and the next day it was back to my safe and sound Converses!
Day 2
Keskiviikkona ei tarvinnu huolehtia hikoilusta, lähes koko päivän sato meinaan kaatamalla vettä. Mut ei hätää, osattiin ennustaa tää joten varattiin opastettu kierros Weta Workshoppiin just sopivasti keskiviikolle ;)! Lisää Weta Workshopista voit lukee täältä: http://wetaworkshop.com/about-us/history/ mutta lyhyesti sanottuna haluttiin mennä tonne koska tuolla laitettiin kokoon kaikki Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti -leffat (7 vuotta työskentelyä TSH leffojen parissa ja toiset 4,5 vuotta Hobitti-trilogian kanssa). Mut tässä lyhyt selostus napattuna tuolta Weta Workshopin sivulta että mistä kaikesta tässä on kysymys!
On Wednesday we didn't have to worry about sweating since it was pouring down with rain the whole day. Luckily we had booked a tour at the Weta Workshop for Wednesday (we must've predicted the crappy weather) so we managed to stay nice and warm while still moving along the list of things we wanted to see and do in Wellington. Below is a little bit more of what Weta Workshop is all about:
Ja oli kyllä käynnin arvoinen paikka, ja satuttiin törmäämään tolla kierroksella itse Richard Tayloriin eli koko homman löytäjään ja omistajaan (5-kertainen Oscar voittaja ja paikallinen miljönääri!!) joka iloisesti jutusteli meijän ryhmälle ja ojensi mulle palan savea. Oli kyllä niin fangirl olo tuolla :D
Going to Weta was definitely worth it and we even happened to bump into Richard Taylor who is the founder and owner of the whole thing (also has won 5 Oscars and is a local millionaire). He was quite happy to have a chat with our group and he even handed me a piece of clay! So you could say that I almost touched Richard Taylor. I felt like such a fangirl!
Itse kierroksella saatiin ottaa kuvia vaan yhessä huoneessa (jes, just se missä nähtiin Mr Taylor) mut muuten napsin pari otosta matkamuistomyymälästä, josta olis voinu ostaa muistoks vaikka tommosen identiteettisen täysikultaisen kopioin tästä itse Sormuksesta, miellyttävään 5,399$ hintaan, tai jos ei sitä haltiakirjoitusta raaski haluta niin hinta oli vain 4,899$! Tai sitten Boromirin miekka hintaan 9,999$.
We were only allowed to take photos in one part of the exhibition (luckily it happened to be the one we saw Mr Taylor in) but I got some photos from the souvenir shop. You could've bought yourself "The One Ring", a perfect, golden copy of the original one, just for 5,399$! Or if you don't fancy the inscription, you can get it for only 4,899$. Or how about the sword of Boromir, for just a little under 10 thousand $??
Muutenkin oli niin siistiä käydä Wellingtonissa missä kaikki nää Taru Sormusten Herrasta ja Hobitti -leffojen näyttelijät asu suurimman osan kuvauksien aikana ja käveltiin Courtenay Place -katua pitkin jonka koko pituudelle levitettiin punainen matto joka johti Embassy -teatteriin jossa kaikki näiden leffojen ensi-illat pidettiin! Ja useemmatkin paikalliset sano että ei ollu mikään ihmetys mennä hakemaan aamukahvia ja törmätä Ian McKelleniin tai Orlando Bloomiin kassajonossa. Ite oisin varmaan pyörtyny siihen paikkaan! Mut wellingtonilaisille siihen aikaan se oli aika tavallista ja monet noista näyttelijöistä onkin vuolaasti kehunu Wellingtonia ja Uutta-Seelantia ylipäätään idyllisenä paikkana kuvata leffoja ja asua myös.
It was so cool to visit Wellington also because all of the LOTR and the Hobbit actors lived there while the films were being shooted. We walked along Courtenay Place where the red carpet was spread along the whole length of the street, leading to the Embassy Theatre where the premieres were held. Many of the locals said that during the time the movies were being filmed, it was not unusual to pop into a café and have Ian McKellen or Orlando Bloom standing in front of you in the queue. I would've fainted on the spot, but for the wellingtonians it was rather normal at the time. And a lot of the actors have praised Wellington, and New Zealand in general, as a wonderful place to work and live!
Tossa kuva Embassy -teatterista sateisena keskiviikko-iltapäivänä ja Hobitti-trilogian ensimmäisen osan ensi-illasta. Ei ollu meille tommosta vastaanottoa! / Here's a picture I took of the Embassy Theatre on a rainy Wednesday afternoon, and as a comparison a photo taken at the premiere of the first Hobbit movie. How come we didn't get such a reception..?
Koska sää oli enemmän tai vähemmän kurja, päätettiin että päivää oli hyvä jatkaa sisätiloissa ja niinpä mentiin sit pariks tunniks iltapäivällä tutkimaan Te Papaa eli kansallismuseota. Ja juurikin sattumoisin siellä oli iso näyttely Gallipolin taisteluista (se on toosi iso juttu uusiseelantilaisille vielä tänäkin päivänä) ja Weta Workshop oli tehny kuus jättikokoista ihmishahmoa tota näyttelyä varten. Aivan uskomatonta - tiirailin niitä parin sentin läheisyydeltä mutta siltikin ne näytti niiiiin aidoilta jokasta ihokarvaa, hikipisaraa ja ihohuokosta myöten! Oisin voinu vannoa että hetkellä minä hyvänsä ne olis voinu nousta seisomaan ja alkaa puhua. Mut vain yks taidonnäyte mihin Weta kykenee! Ja meidän opas sanoikin siellä että sen mielestä tota näyttelyä varten tehty työ on laadultaan korkeinta mitä Weta on koskaan tuottanu - elokuvissa kun voi huijata kuvamuokkauksilla sun muilla mutta museonäyttelyssä kaiken täytyy olla viimeistä millimetriä myöten täydellistä, ja kyllä se sitä olikin.
Since the weather was more or less miserable we decided that it was best to keep indoors for the rest of the day. Therefore we headed to Te Papa, the national museum of New Zealand! The exhibition they had about the Gallipoli campaign (which is very significant to New Zealanders still today) was probably the best museum exhibition I've ever seen. It was interesting also because we had just visited the Weta Workshop, and Weta had happened to prepare six gigantic human characters for the exhibition. It was unbeliavable how real the characters looked like; every single inch of the skin was detailed to the very extent of even having hair and pores on them. They looked like they could at any second jump up and start talking. Just another proof of what Weta is capable of! Our guide at the workshop did say he thinks this exhibition is the highest quality of work that Weta has ever produced. When you produce stuff for movies, it is easy to "cheat" with photoshop and other special effects but in a museum exhibition everything has to be perfect. And it was.
Toosi vaikuttava näyttely muutenkin, varmaan paras mitä oon ikinä nähny!
Day 3
Torstaina tiedossa oli jälleen täysi päivä jalkeilla, ja alotettiin päivä opastetulla kierroksella, tällä kertaa parlamenttitalossa. Siellä ei myöskään saanu valokuvata mutta tossa pari kuvaa ulkopuolelta! Itse kierros oli ilmainen ja kesti vain tunnin, mut oli tosi mielenkiintonen. Täällä oli just pari viikkoa sitten parlamenttivaalit ja niinpä munkin on tullu seurattua aika läheisesti tätä paikallista politiikkaa täällä ollessani, joten oli kiva päästä ihan fyysisesti "asian ytimeen". Seuraavien päivien aikana vasta selviää parlamentin lopullinen kokoonpano!
Torstai-päivä muuttukin positiivisena yllätyksenä aurinkoiseksi ja iltapäivällä tutkittiin mitä tällä Tawa-lähiöllä (jossa tuntu olevan enemmän elämää kun Hamiltonin keskustassa useimpina aikoina ??) oli tarjottavanaan. Sympaattisia kirppiksiä, kirjakauppoja ja kahviloita! Illalla mentiin vielä kattomaan meijän "hostsiskon" teatteriesitystä, se kun valmistuu parin viikon päästä Wellingtonin Victoria-yliopistosta teatteritaiteen tutkinnosta. Tää meidän ihana perhe oli hankkinu meille liput jo ennen kun edes saavuttiin paikalle, ja esitys ja illallinen sen päälle oli täydellinen huipennus mahtavalle reissulle!
Thursday was another full day that started with a guided tour at the New Zealand Parliament. We weren't allowed to take any pictures inside but there's one from outside! The tour was free and only lasted for an hour, but it was really interesting and definitely worth going to. New Zealand just had their general elections three weeks ago, so I've had the chance to follow the local politics lately. The coalition talks are going on at the moment and the final line-up of the Parliament should be publicised this week.
Thursday was another sunny day and in the afternoon we explored Tawa, the little suburb that seemed to have more life in it than the centre of Hamilton does at most times! We went to the cutest op-shops, book shops and café's. In the evening we went to see our "host sister's" drama performance. She is about to graduate from the Victoria University of Wellington this year with a degree in performing arts! Our wonderful host family had got us tickets to see the performance even before we had even arrived and that and a family dinner afterwards were an awesome way to end a great trip.
Tässä meidän ihanat uudet ystävät! Hostvanhemmat David ja Christine sekä siskot Natalie ja Hannah. <3 /Our lovely new friends! Host parents David and Christine and host sisters Natalie and Hannah
Niinpä ne kolme päivää vierähti ihan liian nopeesti ja oli aika palata takasin Hamiltoniin. Täytyy kyllä sanoa että olisin aika ilosesti voinu viipyä pidempäänkin, ja aivan ehdottomasti aion palata takasin Wellingtoniin niin pian kuin suinkin! Ellei enää mun vaihtovuoden aikana niin ainakin sit kun palaan Uuteen-Seelantiin.
Perjantaina kompensoitiin kolmen päivän kävelymaratonia istumalla bussissa 9,5h kun matkustettiin takasin tänne "pohjoseen". Matka sujui oikeastaan aika kivuttomasti torkkuen ja katsellen uusia maisemia, ja nähtiin tosiaan Mount Ruapehu lumihuippuisena! Ja onneks pysähdyttiin pari kertaa matkan varrella niin sai jalotella vähäsen.
Three days went way too fast and soon it was time to return to Hamilton. I could've easily stayed longer and I most definitely want to go back there one day! On Friday we traveled 9,5 h across the North Island on a bus back to Hamilton. The bus trip wasn't too bad because I could definitely use the rest after being up and going for three full days and of course the views were just stunning. We even got to see Mount Ruapehu with snow on the top!
Tällä viikolla koulua on tosin vaan pari päivää, koska edessä on pitkä viikonloppu. Ja suunnataankin hostperheen kanssa taas uudelle reissulle, tällä kertaa pohjoiseen! Taas pääsen onnekkaana tyttönä näkemään uusia maisemia täällä. Mut hyvää syyslomaa sinne Suomeen! Enää vähän alle kolme kuukautta jäljellä... Hui!
This week I only have three days of school because we are heading up north with my host family for the long weekend ahead. I will get to see some new places of this beautiful country again! I feel so lucky. I got less than three months to go now...
- Eve
Kiitos taas matkakertomuksesta! Olipa kiinnostavaa luettavaa. On tainnut olla ihan huippu juttu tuo vaihtovuotesi. Voi hyvin! T: Siukku
VastaaPoista