Miltä tuntuu lähteä vaihtoon?

Heippa!

En oo hirveen tiheeseen tahtiin tänne blogiin kirjotellu, mikä johtuu oikeestaan vaan siitä ettei vaihtoasioiden suhteen ole tapahtunut mitään uutta. Uskoisin, että kun pääsen matkaan ja vaihtovuoteni virallisesti alkaa, löytyy enemmän materiaalia postauksiin. Halusin kuitenkin kirjoittaa taas jotain, ja viime aikoina paljon mielessä pyörineistä ajatuksista sainkin idean tällaiseen vähän enemmän pohtivaan postaukseen. :)

Monet ovat kysyneet, miltä se nyt tuntuu kun lähtö lähenee. Usein olen vastannut lyhyehkösti ja ympäripyöreästi, tyyliin: "Kyllähän se aika paljon jännittää, mutta olen myös tosi innoissani." Voisin täällä nyt avata näitä fiiliksiä vähän enemmän.

Tää syksy on vierähtänyt ihan käsittämättömän nopeesti, ja tuun varmaan vielä monesti ihmettelemään sitä miten äkkiä aika kuluu! Kuitenkin tän syksyn aikana mielessä on kerennyt käydä kaikkea mahdollista vaihtoon liittyvää - ei ole kulunut päivääkään, jolloin en olisi vaihtoa ajatellut. Silti lähteminen ei ole tuntunut eikä vieläkään oikein tunnu todelliselta. Välillä tuntuu, että pohtisin ja puhuisin asiasta ikään kuin ulkopuolisen näkökulmasta, kevyesti ja huolettomasti. Päivittäin mielessä käy mietteitä käytännön asioista, jotka pitäisi hoitaa ennen lähtöä, kuten pakkaus tai läksärit. Mutta tuntuu kuin en olisi itsekään edes vielä sisäistänyt sitä että lähden vaihtoon, saati että lähtöpäivä on oikeasti jo todella lähellä. Ehkä tämä on joku hassu aivojen puolustusmekanismi, joka estää panikoimisen.

Silti kun asiaa pysähtyy oikeasti miettimään, usein esimerkiksi lukiessa muiden vaihtariblogeja tai kun jostain muusta syystä ajautuu syvällisempään pohdintaan, mut valtaa kihelmöivä innostuksen ja odotuksen sekainen tunne. Tekis mieli vaan hyppiä, nauraa ja laulaa tai välillä jopa itkeä onnesta, kun mulla on mahdollisuus lähteä. Vaikka se tuntuukin käsittämättömältä vielä tässä vaiheessa ja ehkä vielä lentokentälläkin, voisin sanoa jo nyt lähes 100% varmuudella, että en tule katumaan päätöstäni lähteä vaihtoon. Lähden matkaan avoimin mielin ja koitan pitää ennakko-odotukset mahdollisimman pieninä, mutta olivatpa kokemukseni millaisia hyvänsä, tulen olemaan niistä kiitollinen palatessani kotiin ja vielä myöhemminkin elämässäni. Jo pelkästään vaihtoon hakeminen ja lähtöön valmistautuminen ovat olleet niin mielenkiintoista aikaa, että voisin vannoa hienoimpien oivalluksien ja kokemusten olevan vasta edessäpäin.

Olisi epärealistista odottaa, että vaihtovuosi on pelkkää ruusuilla tanssimista ja kaikki olisi täydellistä. Monet vaihtarit ovat kertoneet kokeneensa tosi isojakin mielialanvaihteluita vaihdon aikana, ja samaa olen huomannut omissa fiiliksissäni jo ennen lähtöäkin. Usein juuri ennen nukahtamista mielessä pyörii suuria ajatuksia ja tunteita, ja silloin toisinaan vaihtoon lähteminen tuntuu valtavalta ja pelottavalta asialta, joka saa tuntemaan itsensä pieneksi ja yksinäiseksi. Mielessä pyörii ajatuksia siitä, pärjäänkö omillani niin kauan aikaa niin kaukana kotoa, mitä jos, mitä jos. Joka kerta vakuutan kuitenkin itseni uudelleen siitä, että kyllä minä pärjään. Kertaakaan en ole ajatellut, että en haluaisi lähteä, mutta luonnollisesti vaihtoon lähtemiseen liittyy myös huolen- ja pelonaiheita. Suurimmat huolenaiheeni liittyvät koti-ikävään ja perhe-asioihin; en ole ennen viettänyt leiriviikkoa pidempää aikaa poissa kotoa, joten siltä kantilta katsoen 10kk tuntuu järisyttävän pitkältä ajalta. Olen koittanut olla murehtimatta koti-ikävää näin etukäteen, mutta kyllä se silti aika ajoin huolettaa. Isäntäperhe-asiat ovat olleet viime aikoina paljon mielessä, mutta jo hakiessani vaihtoon olin huolissani siitä, millaisen suhteen saan isäntäperheeseeni ja muihin paikallisiin. Olen läheinen oman perheeni kanssa ja toivoisinkin ennen kaikkea, että myös hostperheestäni tulisi minulle läheinen ja voisin olla turvallisesti oma itseni heidän kanssaan. Tietenkin vahvan suhteen rakentamiseen menee aikaa ja vaivaa, mutta yksi vaihtoon liittyvä pelkoni on, että suhteeni isäntäperheen kanssa jää pinnalliseksi ja/tai en kotiudu hyvin.

Isäntäperhetietoja en siis ole vieläkään saanut, ja täytyy myöntää, että odottelu ja epätietoisuus ovat aika tehokkaita stressitahoja, ja odottaminen on ollut kuluttavaa. Alusta asti on kuitenkin ollut selvää, että vaihdossa tulee vastaan myös vastoinkäymisiä ja pettymyksiäkin, joten sen mielessä pitäen olen harjoituttanut kärsivällisyyttäni. Se on helpommin sanottu kuin tehty, sillä isäntäperhe- ja sijoitustiedot vaikuttavat niin suuresti kaikkeen, myös käytännön asioihin kuten siihen, millaisia tuliaisia vien heille tai minkälaisia tavaroita kannattaa pakata mukaan esim. alueen sääolosuhteiden takia. Ei ainakaan helpottanut tilannetta, kun AFS laittoi aiemmin tällä viikolla viestiä, että tänä vuonna on ollut tavallista hankalampaa ja hitaampaa löytää perheitä. Jos isäntäperhettä ei saa ennen tammikuun 10. päivää, lähtö siirtyy kuukaudella eteenpäin helmikuun loppuun. Lähdön viivästymisen mahdollisuutta ajatellessa huomaa todella sen, miten paljon oikeasti haluankaan tätä ja kuinka lähtö polttelee jo matkakuumeena. Tällä hetkellä oloni on vähän ristiriitainen - en tiedä, pitäisikö pitää optimistinen asenne loppuun saakka ja elää siinä uskossa, että isäntäperhe löytyy ajoissa ja pääsen matkaan 25.1. vai pitäisikö minimoida pettymyksen tunteet ja alkaa varautua siihen, että lähtö todennäköisesti siirtyy.

Joka tapauksessa pääsen matkaan ennen pitkää, mikä on tärkeintä. Siitä olen innoissani, jännittynyt ja odottavainen. Lähtemisessä on aina oma haikeutensa, jota en silloin 10-vuotiaana vaihtovuodesta haaveillessani edes käsittänyt - vaihtoon kun liittyy niin monta muutakin asiaa kuin se, että lähtee yksin ulkomaille. Haikeaksi lähdön tekee myös erityisesti se, että olen juuri päässyt mukaan uuden lukion kuvioihin, tavannut mahdottomasti uusia ihania ihmisiä ja löytänyt paikkani täältä. Pian joudun etsimään omaa paikkaani maailman toisella puolen, ja taas täällä uudelleen kun palaan. Olen onnekas, kun minulla on niin vahva ja läheinen tukiverkosto, jonka puoleen tiedän voivani kääntyä aina. Oli lähtöni sitten tammikuussa tai helmikuussa, aikaa täällä Suomessa ei paljoa enää ole. Aion käyttää sen mahdollisimman hyvin hyödyksi ja tavata kavereita ja sukulaisia, saunoa paljon sekä syödä mahan täydeltä ihania suomiruokia! Ja mikäs sen parempi ajankohta nauttia suomalaisuudesta kuin joululoma.

- Eve

Orientation camp

Moikka! :)
Kuten otsikko kertoo, tämä postaus ei vielä käsittele perhe- ja sijoitustietoja, joita siis edelleen odotellaan. Sen sijaan avasin tietokoneen kirjoittaakseni kuluneesta viikonlopusta ja lähtöorientaatioleiristä! Minun lisäkseni leirille osallistui 25 muuta vaihtaria, jotka lähtevät eri puolille maailmaa vuoden alussa. Lähtijöitä oli Uuden-Seelannin lisäksi Australiaan, Japaniin, Costa Ricaan, Chileen, Italiaan ja Etelä-Koreaan!

Orientaatiotilaisuus alkoi lauantaina Helsingissä klo 10, ja tilaisuutta edelsi aamiaistarjoilu. Reilun kahden tunnin tilaisuudessa puhuivat AFS Suomen ohjelmapäällikkö Ulla Silvasti sekä hallituksen puheenjohtaja Anni Siltanen. Tämän jälkeen me vaihtarit lähdimme bussilla kohti Porvoota, jossa majoituimme yön yli Övikin leirikeskuksessa. Vanhemmat puolestaan jatkoivat omaa osuuttaan orientaatiosta pienryhmissä aina klo 14 asti.

Koko leirin alusta loppuun saakka tahti oli aika intensiivinen ja mieleen tulikin ripari... :D Päivät koostuivat ruokailuista, yhteisestä ohjelmasta sekä "sessioista", jotka olivat ikään kuin oppitunteja. Leirin vetäjinä toimi entisiä AFS vaihtareita, nykyisiä vapaaehtoisia, ja olikin mahtavaa kuulla heidän kokemuksiaan ja vinkkejään. Sessioissa käsittelimme erilaisia aiheita, kuten vuorovaikutusta ja kommunikaatiota, kulttuurien välisiä eroja, isäntäperheitä sekä vaihtovuoden monimuotoisuutta. Kirjoitimme mm. itsellemme kirjeet, jotka AFS lähettää meille vaihtovuoden puolessavälissä! Sunnuntaina olimme myös maaryhmissä, joissa saimme kysellä omassa kohdemaassamme olleilta vaihtareilta mietityttäviä juttuja.

Vaikka monet asiat olivat jo ennestään tuttua tietoa, oli mahtavaa vaihtaa ajatuksia ja fiiliksiä kaikesta tästä muiden kanssa! Keskusteluissa sai myös uudenlaisia näkökulmia, joita ei ollut tullut itse edes ajatelleeksi. Kaikki olivat tosi avoimia ja mukavia ja oli helppo löytää puheenaiheita ja juttua olisi riittänyt kyllä vaikka kuinka. Kaiken kaikkiaan leiristä jäi tosi hyvät fiilikset ja ennen kaikkea OMAA LÄHTÖÄ ALKOI ODOTTAA KUUMEISESTI!

Paluumatkalla bussissa tuli hetkellisesti haikea fiilis siitä, että just sain tavata näin monta mahtavaa tyyppiä ja nyt jo leiri loppuu, mutta sitten mieleeni juolahti että oikeastaan mullahan on kaikki vielä edessäpäin. Kaikki se, mistä juteltiin, intoiltiin ja mikä kenties pohditutti, on mulla ja meillä kaikilla muillakin vasta tulossa! <3

Kiitos kaikille mukana olleille, jotka tätä sattuvat lukemaan!
Alla vielä muutama kuva, jonka nappasin viikonlopun aikana...

Eilen (lauantaina) oli tosi kaunis sää! Auringonpaisteen ilmaantuminen kohotti kyllä mielialaa myös. Aamulla saimme herätä valkeaan maahan ja lumi/loskapyryyn... Tämäkin sääilmiö kääntyi kuitenkin auringonpaisteeksi ennen pimeän tuloa.

Tajusin vasta tänään napata kuvan leirin ohjelmasta, joten tuossa pieni pätkä lauantai-illan ohjelmaa sekä sunnuntain jutut.

Huonekaverit! Nää Tampereen tytöt on kans lähössä vallottaan maailmaa... Eevi (keskellä) lähtee Costa Ricaan ja Jenna (oikealla) mun kanssa Uuteen-Seelantiin. Ja tänään on siis (enää?) 66 päivää lähtöön!

Niin hauska kuin viikonloppu olikin, leirielämä vaatii aina veronsa... Taitaa olla aika painua pehkuihin, jotta jaksaa huomenna kääntää katseensa takaisin kouluarkeen ja alkavaan koeviikkoon! :)

- Eve

Hakuprosessi

Tässä siis jatkoa edelliseen postaukseen. :)

Vaihtovuosi on iso prosessi, joka alkaa jo kauan ennen koneeseen astumista. Kun on löytänyt itselleen sopivan järjestön, lähetetään alustava hakemus, käydään haastettelussa, täytetään englanninkieliset hakupaperit ja sitten odotellaan perhe- ja sijoitustietoja... Itse olen juuri tuossa viimeksi mainitussa odotteluvaiheessa. Onhan se jännittävää ja välillä hermostuttavaakin, kun tiedot ensi vuoden asuinpaikasta ja perheestä voivat kolahtaa sähköpostiin huomenna tai kahden kuukauden kuluttua. Toisinaan mieleen juolahtaa sekin, että mitä jos ei sopivaa perhettä löydykään. Pääsääntöisesti olen kuitenkin koittanut olla huolehtimatta turhia ja uskon kyllä, että asiat järjestyy just sopivasti ja ajallaan.

Mä hain vaihtoon kevättalvella 2016 tutkittuani viikkokausia eri järjestöjä ja mahdollisia kohdemaita. Hain kahden eri järjestön, AFS:n ja Exploriuksen kautta. Hakiessani en tiennyt varmaksi, mihin kohdemaahan haluaisin, mielessä päällimmäisinä oli siinä vaiheessa Yhdysvallat ja Australia. Lähetin noiden järjestöjen nettisivuilla alustavan hakulomakkeen ja noin viikon kuluessa minuun oltiin yhteydessä puhelimitse. AFS:n hakulomakkeessa piti jo liittää itsestään kuva sekä tietoja minusta ja perheestäni. Exploriuksella alustava hakemus oli lyhyehkö vapaamuotoinen teksti, jossa tuli kertoa vähän itsestään ja siitä, miksi haluaa lähteä vaihtoon.

Exploriuksen haastattelu oli ensin - haastattelu oli noin tunnin pituinen juttutuokio kotikaupunkini kirjastossa. Haastattelija oli paikallinen lukiolainen, joka oli ollut Exploriuksen kautta Australiassa vaihdossa. Aluksi vanhempani olivat myös läsnä ja keskustelimme yleisesti vaihtoon liittyvistä asioista. Noin puolet ajasta oli sitten kaksinkeskistä haastatteluaikaa, jossa haastattelija kysyi minulta kysymyksiä niin suomeksi kuin englanniksikin. Jännitin haastattelua tosi paljon, mutta loppupeleissä koko tilanne oli hyvin rento ja ohi hetkessä. Eniten haastattelussa jännitti varmaan juuri tuo englanninkielinen osuus sekä netistä lukemani kauhutarinat, että haastattelussa kysyttäisiin jotain Suomen politiikkaan liittyviä juttuja :D Englannin kieli oli aluksi kyllä tosi takkuista jännityksen takia, mutta kysymykset olivat tosi helppoja ja loppua kohden kielikin alkoi sujua paremmin. Kysymykset koskivat lähinnä minua; piti kertoa omasta luonteesta, suhteesta perheeseen ja kavereihin, mitä teen vapaa-ajalla, mitä odotuksia minulla on vaihdon suhteen jne. Lopussa kyselin myös haastattelijani omista kokemuksista.

AFS:n haastattelu oli joitakin viikkoja myöhemmin Tampereen eteläpuolella haastattelijan kotona. Haastattelijani oli AFS host-äitinäkin toiminut perheenäiti, jonka lapset olivat myös olleet vaihdossa. Tässä haastattelussa ei ollut lainkaan englanninkielistä osuutta, vaan juttelimme suomeksi vaihtoon liittyvistä asioista. Minulta kysyttiin aika samantapaisia kysymyksiä kuin Exploriuksenkin haastattelussa ja lisäksi myös muutamia "miten reagoisit, jos -?" kysymyksiä. Lisäksi haastattelija kertoi paljon omista ja lastensa kokemuksista ja AFS:stä järjestönä. Keskustelimme myös kohdemaista ja sain mukaani maavalintalomakkeen, jonka täytin kotona ja lähetin AFS-toimistoon.

Kului muutamia viikkoja, sain hyväksyvän vastauksen kummaltakin järjestöltä, varmistuin siitä, että Uuteen-Seelantiin haluan mennä ja sitten pohdimme, kumman järjestön kautta lähtisin. Iso ero oli siinä, että AFS tekee Oseaniaan lähtöjä vain vuoden alussa, Exploriuksen kautta olisi mahdollista lähteä myös ensimmäisen lukiovuoden jälkeen kesällä, kuten alunperin suunnittelin. Päädyimme lopulta siihen ratkaisuun, että vaikka AFS:n kautta lähteminen tarkoittaisi suunniteltua aiempaa lähtöä, kattava hinta ja luotettavuus vakuuttivat. Niinpä kesäloman alussa postilaatikkoon kilahti osallistumissopimus ja englanninkieliset hakulomakkeet.

Harkitsin hakevani myös YFU:n kautta, mutta siinä vaiheessa kun otin heihin yhteyttä, paikat Australia-Uusi-Seelanti -combo-ohjelmaan olivat jo menneet. Myös AFS:n 2 paikkaa Australiaan olivat menneet, joten se myös osaltaan ohjasi minua valitsemaan Uuden-Seelannin, jonne lähtöpaikkoja oli 7. Rotarien kautta lähtemistä tiedustelin myös, mutta ikärajoitusten vuoksi en olisi päässyt Australiaan ja Uuteen-Seelantiin on koko Suomesta vain 1 paikka, joten Oseaniaan pääseminen olisi ollut hyvin epätodennäköistä. Hassua oli se, että Suomen AFS:llä oppilaspaikkoja vuodelle 2017-2018 on Australiaan 2, Uuteen-Seelantiin 7, muihin maihin tasaisesti 5-20 välillä, mutta Yhdysvaltoihin liki 70. :D Exploriukselta sanottiin, että olin harvinaisen ajoissa asiani kanssa, mutta kuitenkin esim. AFS:n ja YFU:n monet kohdemaat olivat jo täynnä. Kannattaa siis olla ajoissa! Useimmissa järjestöissä alustava hakemus ja haastattelu eivät vielä sido mihinkään, joten voi hyvin hakea eri järjestöjen kautta ja miettiä rauhassa kohdemaan valintaa.

Elokuun alkuun asti oli aikaa täyttää englanninkieliset hakulomakkeet. Hakulomakkeiden täyttäminen oli toki aikaavievää, mutta ei läheskään niin katastrofaalista kuin mitä olin joidenkin kokemusten perusteella luullut. Lomakkeisiin sisältyi kyllä jos jonkinmoista; oma kirje isäntäperheelle, vanhempien lausunto, 3-sivuinen koulumenestykseen liittyvä paperinippu, lääkärintodistus, valokuvia, passikopio, perustietoja... Hoidimme yhden asian kerrallaan ja saimme kuin saimmekin paperit toimitettua ajoissa AFS:lle. Hankaloittava tekijä oli vain se, että lomakkeet tuli lähettää sähköisinä, joten kaikki piti ensin tulostaa, käyttää asianosaisilla allekirjoitettavina ja skannata sitten takaisin sähköiseen muotoon ja liittää hakemukseen. Hakemuksen laatiminen oli myös jännittävää ja haastavaa siinä mielessä, että siihen piti sisällyttää mahdollisimman paljon tietoa ja hyvää ensivaikutelmaa itsestä, sillä niiden papereiden perusteella host-perheet valitsevat itselleen sopivimman vaihtarin. Kirjettä kirjoitin valehtelematta useita tunteja, ja silti jälkeenpäin on tuntunut, että jotain siitä jäi uupumaan. :D

Nyt hakulomakkeet on lähetetty Uuden-Seelannin AFS:lle ja toivon mukaan siellä käy parhaillaankin kova kuhina, kun tulevat host-perheet soittelevat ja kyselevät ja heitä haastatellaan ja taustoja tutkitaan ja sopivia kouluja etsitään. AFS:n kautta Uuteen-Seelantiin lähtee vuoden vaihteessa laskujeni mukaan liki 70 vaihtaria ympäri maailmaa, Suomesta, Ruotsista, Islannista, Yhdysvalloista, Ranskasta, Italiasta jne. Kellään ei vielä ole perhettä, mutta tosiaankin sijoitus- ja perhetiedot voivat tulla minä hetkenä tahansa tai sitten - mitä todennäköisimmin - vasta joulukuussa. Tapaan kaikki Suomesta talvella lähtevät vaihtarit ensi kuun lopulla lähtöorientaatioleirillä, jota kyllä odotan tosi paljon! :) Se on siis seuraava etappi vaihtoprosessissani. Lisäksi on sata pientä ja isompaa asiaa, jotka tulisi hoitaa ennen lähtöä. Joitakin olen jo yrittänyt hoitaa ja koitan tehdä vähän kerrallaan nyt seuraavien kuukausien aikana, jotta ei paniikkistressi iskisi ainakaan hoitamattomien asioiden vuoksi juuri ennen lähtöä.

Ja ainiin...
Sain muuten tässä pari päivää sitten tietää tarkan lähtöpäiväiväni! Lähtö on keskiviikkona 25. tammikuuta klo 17.20 Helsinki-Vantaalta. Ja tänään, 17. lokakuuta lähtöön on tasan 100 päivää! Aika mieletöntä. Ehkä seuraavan kerran kirjoittelen tänne sijoitustiedoista... Ehkä. ;)

- Eve

Vaihtarijärjestöt

Moi taas! :)

Tällä kertaa kirjoitan Kainuun korvesta - syysloman vietto sujuu siis mökillä perheen kera. Kuten otsikko jo kertoo, en kuitenkaan aio kirjoittaa tekemisistäni täällä vaan vaihtarijärjestöistä ja vaihtoon hakemisesta ylipäätään. Toivon, että tästä postauksesta on apua erityisesesti niille, ketkä ovat kiinnostuneita hakuprosessista tai pohtivat vaihtoon lähtemistä!

 Mun vaihtarijärjestönä toimii siis AFS, mutta äitini oli aikoinaan vaihtarina YFU:n kautta, serkkuni muutama vuosi sitten Australiassa Exploriuksen kautta ja useampi tuttuni on ollut/on Rotaryn kautta maailmalla tai toiminut host-perheenä. Kaikilla meillä on ollut tosi hyviä kokemuksia eri järjestöistä, joten ei ole olemassa vain yhtä "oikeaa ja hyvää" organisaatiota. Vaihtovuosi on aina yksilöllinen kokemus, jonka vastoinkäymiset tai toisaalta onnistumiset eivät usein riipu järjestöstä ollenkaan. Kuitenkin vaihtarijärjestö on suuri tiedon ja tuen lähtö etenkin ennen lähtöä, mutta myös sen aikana ja kotiinpaluun koittaessa. Luonnollisesti itselläni on eniten kokemusta ja tietoa AFS:n toiminnasta, mutta hakiessani vaihtoon ja pohtiessani sopivaa järjestöä tutkin perusteellisesti myös muiden järjestöjen toimintaa, joten koitan kirjoitella myös niistä tietämykseni pohjalta!

Toimintaperiaatteet
Toimintaperiaatteet ovat suuri erotteleva tekijä järjestöjen välillä. On hyvä selvittää, toimiiko järjestö vapaaehtoistyön voimalla vai onko järjestö kaupallinen, voittoa tavoitteleva yritys. Kaupalliset järjestöt saattavat esim. maksaa perheille, jotta he ottaisivat kotiinsa vaihtarin. Tällöin saattaa käydä niin, että motiivina ottaa vaihtari perheeseen onkin raha eikä suinkaan vilpitön halu tutustua vieraaseen kulttuuriin. Järjestön kaupallisuus voi koitua vaihtarin epäonneksi, jos raha laitetaan yksilön hyvinvoinnin edelle. Vaihtovuodesta maksettava summa on sievoinen, joten sitä vastaan toivoo saavansa hyvää ja toimivaa palvelua sekä tukea ja turvallisuuden tunnetta järjestöltä.

Hinta
Vaihtovuodesta maksettava hinta riippuu järjestöstä ja kohdemaasta. Tärkeää on selvittää, mitä hinta pitää sisällään. Esim. AFS:n hinnat näyttävät ensivilkaisulla olevan kaikista korkeimmat. Tämä hinta pitää kuitenkin sisällään kaiken mahdollisen; vakuutuksen, mahdolliset viisumimaksut, koulumaksut (esim. koulupuku, koulumatkojen kustannukset, koulukirjat) jne. Exploriuksen nettisivuilla näkyvät hinnat ovat huomattavasti alhaisemmat, mutta niihin ei sisälly vaikkapa juuri vakuutusta, vaan se täytyy itse erikseen ostaa. Näin ollen halvemmalta vaikuttanut hinta saattaa todellisuudessa jopa tulla kalliimmaksi, kun siihen lisää ne pakolliset kustannukset, jotka eivät lähtökohtaisesti hintaan sisälly.

Tutki!
Järjestöä ja vaihtoa ylipäätään harkitessa paras tapa on etsiä tietoa. Vertailemalla muiden kokemuksia ja faktoja saa muodostettua hyvän kuvan eri järjestöjen toiminnasta ja siitä, mitä vaihtovuosi mahdollisesti voi pitää sisällään. On hyvä ottaa selvää esim. mahdollisista ikärajoituksista tai vaadittavasta koulumenestyksestä, järjestön tarjoamista valmennustilaisuuksista ennen lähtöä, mahdollisesti myös sen aikana tai jälkeen, säännöistä sekä muista käytännön asioista - asutaanko vuoden aikana yhdessä vai useammassa perheessä, onko vastaanottava järjestö sama kuin lähettävä järjestö, mihin aikaan vuodesta järjestö lähettää vaihtareita? Netistä tietoa löytyy mm. vaihtarijärjestöjen sivuilta, muiden vaihtareiden blogeista sekä joiltakin keskustelupalstoilta. Kannattaa myös rohkeasti ottaa yhteyttä järjestöjen edustajiin tai muihin vaihtareihin.

Tässä vielä lyhyet esittelyt muutamasta järjestöstä:

AFS (American Field Service)
AFS (perustettu 1914, vaihto-oppilastoiminta alkanut 1947) on Suomen vanhin vaihto-oppilasjärjestö, joka lähetti ensimmäiset suomalaiset maailmalle vuonna 1948. AFS on vapaaehtoistoimintaan perustuva, voittoa tavoittelematon järjestö. AFS:n kautta maailmalle lähtee vuosittain parisataa suomalaista, maavaihtoehtoja on yli 40. Kuten sanoinkin, AFS:n hinta on tosi kattava ja siihen sisältyy lähestulkoon kaikki mahdollinen omia henkilökohtaisia kuluja lukuunottamatta. AFS järjestää myös info- ja orientaatiotilaisuuksia - marraskuun loppupuolella menen viikonlopuksi Porvooseen, jossa pidetään kaikille talven 2017 lähtijöille orientaatioleiri. Tutkiessani eri järjestöjä monilla oli AFS:stä hyviä kokemuksia, eikä moitteita löytynyt nettipalstoilta juuri ollenkaan. Järjestö on alusta asti hoitanut oman osuutensa asioista hyvin ja antanut kyllä itsestään luotettavan ja toimivan kuvan.



YFU (Youth For Understanding)
YFU (perustettu 1951, ensimmäiset vaihtarit samana vuonna) on toimintaperiaatteiltaan hyvin samanlainen kuin AFS. Molemmat ovat luotettavia ja kokemusta löytyy vuosikymmenien ajalta. Suomesta YFU:n kautta voi lähteä vaihtoon yli 30 maahan ja kuten AFS, YFU on maailmanlaajuinen järjestö, joten kohdemaassa vaihtarin ottavat vastaan paikalliset YFU:n edustajat. Kohdemaissa on joitakin eroja, esim. YFU tarjoaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista kiinnostuneille vain combo-ohjelmaa, jossa vietetään puoli vuotta kummassakin maassa.



Explorius
Explorius (perustettu 2000) on muihin järjestöihin verrattuna nuori järjestö. Järjestö on alunperin ruotsalainen, mutta toimii nykyään myös muissa pohjoismaissa. Maavaihtoehtoja ei ole yhtä paljon kuin em. järjestöissä, mutta Explorius lähettää vaihtareita kuitenkin ympäri maailmaa mm. Jenkkeihin, Oseaniaan ja Eurooppaan. Koska Explorius toimii vain pohjoismaissa, vastaanottaa vaihtarin kohdemaassa jokin toinen pieni yhteistyökumppani. Exploriuksen toiminnassa on joitakin kaupallisuuteen vivahtavia piirteitä, esim. joissakin kohdemaissa perheille maksetaan pientä hyvitystä. Exploriuksen ohjelmahintaan ei sisälly esim. vakuutus tai koulunkäynnistä aiheutuvat kulut.


Rotary
Rotarit eroavat toimintatavoiltaan monella tapaa muista järjestöistä, joten sitä on hankala verrata muihin. Rotarien kautta on ehdottomasti edullisinta lähteä vaihtoon. Muita eroavaisuuksia on esimerkiksi se, että vaihtovuoden aikana asutaan useammassa (yleensä 3-4) perheessä. Rotareiden kautta hakiessa valitaan useampia toivekohdemaita, joista osan täytyy olla ei-englanninkielisiä. Pääsääntöisesti joku toivemaa toteutuu, mutta nuorelta odotetaan ensisijaisesti valmiutta lähteä vieraaseen kulttuuriin, ei johonkin tiettyyn maahan. Kaikissa maissa on useampia Rotary-piirejä, ja nuorisovaihtoon haetaan oman paikkakunnan piirin kautta. Jos hakijoita on paljon yhtä piiriä kohden, kaikki eivät välttämättä saa paikkaa. Yleisesti ottaen Rotaryn kautta on siis hieman hankalampi päästä vaihto-oppilaaksi, mutta etu näkyy juuri esim. hinnassa. Rotary on maailmanlaajuinen, turvallinen järjestö, joka huolehtii vaihtareidensa hyvinvoinnista ja järjestää vuoden mittaan erinäisiä tapahtumia ja aktiviteetteja. Usemmat tuttuni ovatkin kuvailleet Rotareja "yhdeksi suureksi perheeksi".



Alunperin oli tarkoitus tiivistää vaihtarijärjestöt ja vaihtoon hakemisen eri vaiheet samaan postaukseen, mutta nyt huomaan tekstiä kertyneen jo sen verran, että ehkä parempi jakaa nämä kahteen erilliseen postaukseen... :D Tässä oli siis yleistä tietoa muutamista tunnetuimmista vaihtarijärjestöistä, on siis myös olemassa muita pienempiä järjestöjä, mutta heidän toimintaansa en ole sen kummemmin perehtynyt. Seuraavassa postauksessa kerron enemmän tuosta hakemisesta itsestään omien kokemuksieni kautta.


- Eve

Pilotti

Heippa!

Kokeisiin lukemisen sijasta päätin kirjotella mun ensimmäistä blogipostausta ikinä. Tällä hetkellä istuskelen mun omassa huoneessa Etelä-Suomessa, mutta jo muutaman hassun kuukauden päästä kirjottelen toivon mukaan tähän samaan blogiin aivan maailman toiselta puolelta.

Tämä on siis mun vaihto-oppilasblogi, jonne kirjottelen mun vaihtoon liittyvistä asioista, kuten kokemuksista ja käytännön jutuista. Perustin tän blogin, jotta kavereiden, tuttujen, muiden läheisten ja oikeestaan kaikkien tästä kiinnostuneiden olis helpompi seurata mun kuulumisia ja tekemisiä, ja samalla saan ite tästä "harrastuksen" ja tavan jakaa mun seikkailun vaiheita ehkä vähän päiväkirjamaisesti.

Eli oon siis Eveliina, 16-vuotias lukiolainen Hämeestä, ja oon lähdössä vaihtariksi Uuteen-Seelantiin tammikuussa 2017. Järjestönä toimii AFS. Itestäni voisin sanoa vielä sen verran, että mun perheeseen kuuluu vanhemmat sekä pörröinen Minttu-koira, harrastan huilunsoittoa, vapaa-ajalla vietän aikaa kavereiden kanssa, kattelen leffoja, kuuntelen musiikkia ja luen kirjoja, tykkään valokuvaamisesta, hyvästä ruoasta, nukkumisesta ja luonteeltani koen olevani aika positiivinen, elämänhaluinen ja haaveilevainen. :D Lähtöön on nyt aikalailla tasan neljä kuukautta, vähän reilut 100 päivää! Ei siis todellakaan enää kovinkaan kauaa. Lähetin englanninkieliset hakupaperit heinäkuun lopussa, ja tällä hetkellä odottelen sijoitus- ja perhetietoja, joita täytyy vielä odotella arviolta marras-joulukuuhun asti. Elämässä riittää kuitenkin kiirettä, sillä alotin tänä syksynä lukion ja ensimmäinen koeviikko starttaa mun osalta huomenna!

Taidan kuulua siihen osaan vaihtareista, jotka on melkein aina tienneet haluavansa lähteä. Suurin innoittaja tähän taitaa olla mun äiti, joka oli mun ikäsenä Jenkeissä vaihtarina. Muistan haaveilleeni vaihtoon lähtemisestä jo alakouluikäisenä, tosin sillon se oli jokseenkin naiivia unelmointia vuoden mittaisesta matkasta yksin maailmalla. Vuosien kuluessa tähän haaveiluun on tullut mukaan myös käytännöllisempiä näkökulmia, mutta haaveen perusta, halu nähdä maailmaa, ei oo muuttunu miksikään. Uskon että vaihtovuosi kasvattaa mua ihmisenä, tekee musta itsenäisemmän ja antaa uudenlaisia näkökulmia elämään. Toivon ja tiedänkin, että reilun vuoden päästä tuun kotiin monta kokemusta (ja myös kommellusta) rikkaampana. Kuitenkin tuntuu ainakin tällä hetkellä melkein epätodelliselta, että tää unelma on oikeesti toteutumassa.

Vaikka oon melkein aina tiennyt haluavani vaihtariksi, en oo kovinkaan kauaa tiennyt haluavani just Uuteen-Seelantiin. Tässä matkan varrella on ollu vaiheita kun oon halunnu Jenkkeihin, yhessä vaiheessa myös kovasti Australiaan. Tosissaan aloin tutkia näitä vaihtojuttuja viime talvena, ja vaihtoon hain joskus tän vuoden maalis-huhtikuussa. Sillon tutkin perusteellisesti myös kohdemaita, joista Australia ja Uusi-Seelanti alko kiinnostaa eniten. Pohdin aika pitkään näiden välillä, kunnes tiesin Uuden-Seelannin vieneen voiton. Halusin englanninkieliseen maahan, mutta halusin myös kokea jotain täysin erilaista. Kuvat ja kertomukset Uuden-Seelannin upeasta ja mielettömän monipuolisesta luonnosta vei mut mukanaan, eikä innostusta ainakaan lieventäny ihanien Taru sormusten herrasta- ja Hobitti-trilogioiden mahtavat maisemat. Tulivuoria, kuumia lähteitä, jäätiköitä, vuoria, hiekkarantoja, maaseutua, moderneja kaupunkeja... Uudessa-Seelannissa tosiaan tuntuu olevan melkein kaikkea. Ja jos siinä ei ollu tarpeeks syitä mennä just Uuteen-Seelantiin, niin tässä vielä yksi: siellä ei ole lainkaan petoeläimiä, ei siis myöskään käärmeitä!

Tässä siis vähän pohjustusta tulevaan. Nyt ennen lähtöä ajattelin kirjoitella tänne tarkemmin vielä tosta itse hakuprosessista, tietenkin hostperheestä ja siitä mihin päin Uutta-Seelantia oon tarkalleen ottaen menossa ja varmaankin myös fiiliksistä ja joistain käytännön hommeleista esim. pakkaamisesta sit lähempänä lähtöpäivää. Ohessa vielä muutama kuva Uudesta-Seelannista, toistaseks täytyy vielä tyytyä Googlen tarjontaan... ;)